Oih ystävät, toverit, kylänmiehet. Nyt on amatööriäiti niin henkisesti kuin fyysisestikin ai-van lopussa. Uuvuttaa. Liikaa hommia, liikaa suuria muutoksia ja aivan liian vähän aikaa. Siinäpä tiivistetysti meikäläisen marraskuinen tiistai. Mistä siis on kyse? No, antakaahan kun avaudun.
Palasin tänään sorvin ääreen. Eli töihin, duuniin, hikipuljuun. Siis sinne nätin näpsäkkään sisätyöhöni, jossa taas niskat kyrmyssä röhnötän näyttöpäätteen yllä ne kutakuinkin klassiset toimistoajan työtunnit. No okei, ei se nyt herranjumala noin ankeata ole, minähän rakastan työtäni. Tämä ajankohta vaan on nyt niin hiivatin huono.
Minunhan piti aloittaa työt vasta vuodenvaihteessa. Paino sanalla piti. Sitten rakas työnantajani päätti pistää koko paketin uusiksi erinäisillä päätöksillään ja niinpä minä tyttö sitten kiltisti kipitin tänään takaisin tulosta tekemään. Ja koska mies on siellä pahuksen metsässään (TJ 3!), olen tämän Suurten Muutosen Viikon tietenkin vielä yksinhuoltajanakin nasukan kanssa. Ettei olisi liian helppoa.
Muutoksiahan tämä meinaa nimenomaan Nasulle. Nasu oli siis tänään elämänsä ensimmäisen päivän perhepäivähoidossa, siellä nasukan omassa duunissa. Ja sitä se nimenomaan on, sillä vaikka päivä oli mennyt superhienosti eikä itkuakaan ollut tullut, oli nasukka nukkunut päikkäreitä vain puoli tuntia. Kaverille, joka normaalisti nukkuu aina sen kolme tuntia, tämä on lievästi ilmaistuna vähän. Niinpä kannoinkin iltapäivällä kotiin sellaisen räsynuken ettei toisesta väliä.
Tämä hoitotilanteemme ei tule olemaan täyttä perhepäivähoitoa vuodenvaihteeseen saakka, vaan se tulee koostumaan mummolasta, perhepäivähoidosta ja järjestellyistä työvuoroista. Nyt tämä viikko kuitenkin mennään perhepäivähoitajan korvaamattomalla avulla, mummi ja ukkikin kun ovat siellä etelän lämmössä.
Ja jottei tilanne olisi liian helppo, on minulle vielä siunaantunut tälle viikolle rehellisesti sanottuna tuplatyöt. Ei kiva. Niitä olen tässä koittanut Nasun nukahdettua hieman naputella, mutta koska viime yön nukuin ihan älyttömän huonosti (mies pyöri tuskissaan vieressä ja päässä pyöri miljoonat muut asiat) ei luovuus juuri ole huipussaan.
Eikä se sitten niin kauhean kivuttomasti multakaan se Nasun hoitoon vieminen mennyt, vaan kamala ikävä väijyi mielessä koko päivän ja kuulin kuinka napanuora vaan venyä paukkui. Tähän tuskaan pitää palata myöhemmin, nyt en kuivin silmin enempää asiasta saa kerrottua. Ehkäpä pitäisi meikäläisenkin vain luovuttaa ja painua pehkuihin, olo ei muutenkaan ole mikään hyvä.
Lopetetaan tämä tilitys päivän asuun, joka oli sillä silmällä valittu, että olisi hoitajan helppo pukea ja riisua, mutta kuitenkin sellainen nasumaisen pirtsakka värimaailmaltaan. Tähän sitten aamuvarhaisella päädyimme.
Mutsi hei, Riki on täällä kaapissa. On se, mä seurasin sitä tänne.
Se seisoo jossain boksissa ja kuopii hiekkaa, saanko mäkin?
No ei sit, hitto vieköön. On mullakin yks tylsimys äitinä, otan siis leluni ja poistun.
*******
Keltainen froteebody - Metsola
Ruskeat haalarit - Metsola
Oranssit jarrusukat - H&M, itse värjätty
6 kommenttia:
Tässä tulee lukiessakin ihan surku. Yhden ajanjakson loppu.
Tsemppiä! En kyllä osaa muuta sanoa. Miten ihmeessä "jouduit" töihin ihan kesken kaiken?
--salla
Hui on teillä iso muutos, tsemppiä! Mitä töitä sinä teetkään?
Voi että, kovasti tsemppiä! <3 On nämä vaan isoja muutoksia ja niiiin kuluttavia henkisesti alkuun, mutta varmasti päiväpäivältä uusi arki helpottuu. (Mun on pakko jankuttaa tätä mielessäni kun paniikissa odotan tammikuuta ja omaa töiden aloitusta)
On teidän perhepäivähoitaja vaan kyllä onnekas kun sai noin ihanaisen Nasukan sinne hoitoon! :)
Eeva
ei ehkä helpoin alku teille kummallekaan, mutta kuten edelläkin sanottiin, varmasti helpottuu pian! nasu vaikuttaa kuitenkin ihan joviaalilta typyltä joka tälläisestä isosta arjen muutoksesta varmasti suoriutuu hienosti. tsemppipeukut! onneksi työsi on kivaa ja olet siitä innoissasi, toista ois jos menisit hampaat irvessä ja jo ovensuussa valmiina lyömään hanskat tiskiin.
Ti: Ou nou, ei ollut tarkoitus surkeaa oloa tartuttaa! Sori :( Mutta totta uriset, yhden ajanjakson loppu, tärkeän ja uniikin sellaisen.
Salla H: Kiitos! En oikein pysty syitä kertomaan paljastamatta liikaa, joten todetaan nyt vaan, että käytännön pakko oli. Prkl!
PikkuHoo: Niin on, mutta edessähän tämä nyt on jossain vaiheessa. Ja meillä tämä tlanne muuttuu kohta ttas uudelleen, joten siksi on jo parempi fiilis mullakin. Mä oon design-alalla.
Eeva: Niinhän nämä ovat isoja penteleet :( Ja varsinkin kun tämä muutos tuli suhteellisen yllättäen eikä ollut sitä mitä suunnittelimme, niin vastarinta taipua muiden suunnitelmiin on nyt kova. Huoh. Mut kyllä se tästä, suurkiitokset ihanasta tsempistä ja vielä ihanammista sanoista! Tsemiä myös sinne päähän!
liiska: Joo, nyt ei mennä sieltä missä aita on matalin, vaikka amatööriäiti kuinka haluaisi. Kiitos sullekin kauniista sanoistasi ja tsempistä, kyllä auttaa kun on noin ihania lukijoita! :)
Lähetä kommentti