Rakas päiväkirja, tänään olen miettinyt noita lasten vaatevärejä. Kuten useampikin teistä kommentoi, joidenkin ihmisten mielestä tietyt värit kuuluvat vain pikkutytöille ja toiset taas pikkupojille. Ja näitä ei siis tule sekoittaa. Mikä minä olen ketään mieltymyksissä neuvomaan, mutta kyllä pistää ihmettelemään vieraiden ihmisten vimma luokitella lapseni sukupuolta.
Itseäni nyt ei suuremmin haittaa, jos joku luulee Nasua pojaksi. Se ei kaada minun eikä nasukan identiteettiä eikä pahoita mieltämme. Enemmän mua ärsyttää se ajatus, että jotkut värit kuuluvat vain toiselle sukupuolelle. Mikä pirun oikeus pojilla on siniseen väriin? Tai ruskeaan? Onko kukaan edes kysynyt pojilta haluavatko he omistaa nämä värit, kääriytyä pääasiassa niihin?
Mä haluun kääriytyä noihin koneessa oleviin pyykkeihin.
Venaas, ni mä laitan tän masiinan pois päältä.
Venaas, ni mä laitan tän masiinan pois päältä.
Itse asiassa jos nyt aivan rehellinen olen, on itsellenikin välillä melko vaikeaa pelkän ulkonäön perustella arvioida onko vauva/taapero poika vai tyttö. Tilanne toki helpottuu huomattavasti jos lapsen vanhempi on avuliaasti pukenut hänet pinkkiin röyhelömekkoon, mutta noin niinku olemusta tai kasvoja tulkitsemalla on ainakin minulle usein melko mahdotonta arvioida lapsen sukupuolta.
Pikkupojat näyttävät enkelimäisen söpöiltä (tyttö?) ja tytöt puolestaan riehakkaan tarmokkailta (poika?). Erityisen hyvin tämä tuli mielestäni esiin vauvauinnissa - ne harvat kerrat kun altaassa tai löylyissä menin oletuksia tekemään, menivät ne niin vauhdilla syteen ettei tosikaan. Perttiä kehuin Pernillaksi ja sitä rataa. Erityisen noloa se oli kauden loppupuolella, kun olisi varmaan jo pitänyt muistaakin, että tuon ja tuon vanhemman lapsi oli tyttö nimeltään Sylvi.
No joo, en siis osaa arvata sukupuolta enkä muista nimiä. Loistoyhtälö. Eli mä olen siis se tyyppi joka ekana halutaan kaikenmaailman vauvakutsuille, hehe. Mutta vakavissaan, mua ei kiinnosta alkaa luennoimaan kenellekään miten lasta tulisi pukea.
Paitsi sen sanon, että lasta kannattaa pukea niin kuin itse haluaa turhista normeista ja rajoista välittämättä. Ja sitten kun lapsella on se kuuluisa oma tahto asian suhteen, puetaan alistuneesti kuten hän haluaa. Tietyisssä rajoissa tietenkin (pakkasella on edelleen puettava vaatteet jne).
Paitsi sen sanon, että lasta kannattaa pukea niin kuin itse haluaa turhista normeista ja rajoista välittämättä. Ja sitten kun lapsella on se kuuluisa oma tahto asian suhteen, puetaan alistuneesti kuten hän haluaa. Tietyisssä rajoissa tietenkin (pakkasella on edelleen puettava vaatteet jne).
Niinkö meinaat? Mä ainakin päätän mitä pakkaseenkin päälleni laitan.
Ihan niinku nyt päätin tulla tätä konetta kurittamaan. Hoplaa!
Pitänee varmaankin hyväksyä se tosiasia, että kulttuuriimme on juurtunut melko syvällekin ajatuksia poikien ja tyttöjen väreistä, joita rikkoessaan pitää olla valmis stereotyyppisiin, kohdallani vikaan meneviin tulkintoihin. Koska rakastan pukea nasukkaa lähes kaikkiin väreihin (miinus edelleen se beige), on siis edessä jatkossakin "hei mikä pojan nimi on?" -tyylisiä hiekkalaatikkokeskustelujen avauksia.
Se mikä tässä kaikessa yllätti oli se, että niin monella muullakin on vastaavanlaisia kokemuksia. Ehkäpä se normien murtaminen lähtee täältä, asian ihmettelemisestä. Tehdään me hei yhdessä lastenvaatevallankumous!
Kone ohjelmoitu -check!
Eli sit vaan kohti uusia haasteita! Trallalaa!
**********
Musta body - H&M
Mustat villaleggarit - Metsola
Kärpässienimekko - Me&I
Mallin päivän asu - Yleisesti hyväksyttävän tyttömäinen tahallaan
9 kommenttia:
Minun esikoista luultiin usein tytöksi, koska hänellä oli joitain vaatteita, joissa oli vaaleanpunaista ja hän oli (on) hyvin kaunispiirteinen ja aika pieni kokoinen. Nimikin on semmoinen, josta helposti voi joku luulla, että kyseessä on tyttö, vaikkakaan yhtäkään sen nimistä tyttöä ei ole suomessa ikinä ollut. Nytkin hänellä on popin ruudullinen välikausiasu, joista yhtenä värinä on vaaleanpunainen. Ja edelleen häntä luullaan tytöksi (ilmeisesti tuon asun takia). Se ei minuakaan mitenkään haittaa, mutta jaksaa kyllä hämmentää.
Kuten tuosta edellä olevasta voi kuvitella käytin esikoisella tosi sukupuolineutraaleja vaatteita, "normaalikaupoissa" poikien vaatteet on tosi stereotyyppisiä ja siksi päädyin ostamaan "merkkivaatteita", koska ne ovat usein hyvin sukupuolineurtaaleja (meillä käytetäään eniten: villervalla, pop, aarrekid, småfolk).
Nyt nuoremmainene on tyttö ja on tosi hauska huomata, että kaikki isoveljen vanhat vaatteet toimivat hänellä täysin :) Olen sitten nauttinut täysin siemauksin mekkojen ostamisesta, koska perusvaatteet on jo olemassa isoveljen jäljiltä. Toisaalta tykkään myös laittaa nuorimmaiselle vaikkapa esikoisen vanhan autopaidan, joka on "poikien vaate", koska siinä on autoja.
Minusta on myös hauskaa ostaa lapsille samisvaatteita. Musta ne näyttää niin söpösiltä, kun niillä on samanlaiset vaatteet ;) Sekin kyllä ihmeellisesti hämmentää ihmisiä, että mulla on tyttö ja poika ja niillä on samanlaiset vaatteet...
Mutta joo, sitä piti vielä sanoa, että tytöillä on ihan tosi paljon enemmän mahdollisuuskia vaaterintamalla kuin pojilla. Lähestulkoon kaikki poikien vaatteet käyvät myös tytöille (jos niissä ei lue joku my brave little boy tms.) Mitä isommaksi pojat käyvät sitä ankeammaksi ja yksitoikkoisemmaksi käy myös vaihtoehdot. Toivon, että mun poika ois niin tahdoton vaatteidensa suhteen, että saisin valita ne vielä pitkään. Muuten tiedän vaatekaapin täyttyvän salama mcqueeneistä ja hevisauruksista hyvin nopeasti :/
No meillähän Patrikia luullaan tytöksi aivan jatkuvasti. Osittain pitkien hiusten takia, mutta ei sekään auta, vaikka hiukset olisi hatun alla piilossa. Ehkäpä ne on ne punaiset vaatteet taikka ne suloiset kasvot :) Mutta, ei meitäkään haittaa pätkääkään :)
Nasu on kyllä hurjan suloinen jälleen kerran!
Ehdottomasti olemme mukana lastenvaatevallankumouksessa ja jopa ihan eturintamassa ;D.
Meidän tyttöä on luultu usein pojaksi, mutta ei haittaa meistä ketään (ainakaan vielä). Ulkopuolisille hämmentävimpiä ovat olleet ne kerrat kun lapsella on sekaisin ns. tyttö- ja poikavaatteita. Esim. limenvihreä Villervallan tähtifleece (selkeä poikavaate), yhdistettynä haaremifarkkuihin ja vaaleanpunaisiin sukkiin (selkeitä tyttövaatteita). Silloin näkee että ihminen ei oikein tiedä kuinka kysymyksensä asettelisi että kysyisikö tytön vai pojan nimeä, olen kuullut jopa sitä että kutsutaan lapseksi kun ei tiedetä ;).
Omasta mielestäni lapsi on ihan tytön näköinen suurine silmineen ja pitkine ripsineen (äitikö kateellinen ;)), mutta kai meidän pojalla olisi täsmälleen samanlaiset silmät ja ripset :D.
Toivon että omasta tytöstäni kasvaa vahvan itsetunnon omaava lapsi, joka uskaltaa pukeutua juuri niin kuin itse haluaa, vaikka sitten se lempiväri sattuisi sen vaaleanpunaisen sijasta olemaan vaikkapa vaaleansininen (joka muuten sopii neitosen silmien väriin loistavasti). Toivon siis ettei ympäristö muokkaa lastani valmiiksi tiettyyn ahtaaseen muottiin ja jos näin kävisi niin toivon hänelle rohkeutta astua tuon muotin rajojen ulkopuolelle (siis jos haluaa, en pakota).
Ugh, olen taas puhunut vaikka pääni kanssa onkin elämistä juuri nyt niin kyllä sinne näköjään ajatuksia vielä sopii. Toivon että piakkoin löytyisi se migreenilääke, josta olisi apua, muutenhan tässä uhkaa kadota ilon lisäksi ihan kaikki muukin elämästä.
Mun poikaa luullaan aina tytöksi unisex-vaatetuksen vuoksi, varsinkin kun nimikin on unisex. Tällä viikolla oli esim. kerhokuvaukset, niin kuvaaja kehui jälkeenpäin poikaani "reippaaksi tytöksi". Saa nähdä, kuinka kauan erehdytään sukupuolessa, poika kohta jo vuoden vanha. :)
Jostain silmiini osui study, jossa oli tutkittu ihan pienten lasten värimieltymyksiä. Tyttöjen suosituin lempiväri oli ollut sininen ja poikien punainen. En muista minkä ikäisiä nassikoita olivat tutkineet. Mutta, en kyllä pidä siitäkään jos tyttöjen prinsessaleikkejä vähätellään. Siis sillon kun ne kumpuavat lapsen omasta halusta.
Nasu on kyllä todella söpö ja kuvien kommentit hauskoja! :D
Mun esikoispojan (jo koulussa) lempiväri on kirkkaanpunainen, ja vaaleanpunaista + violettia t-paitaa ja vastaavaa olen hänelle myös ostanut aina kun olevan vaan "poikien osastolta" löytänyt (ja hän myös pitää niitä edelleen). Vaikka siis olen ehdottomasti sitä mieltä, että nuo värit sopivat pojalle erinomaisesti, menee rajani kuitenkin perhos-kimalle-hörhelö-linjassa, eli jos vaatteessa on noita niin en viitsi pojalle ostaa vaikka hän ehkä vaatetta olisi ainakin nuorempana pitänytkin.
Yleisesti ottaen minunkin mielestäni lasten vaatteet ovat ihan turhan stereotypisesti tehtyjä, vaikka esim. pelkät värit eivät omasta mielestäni vielä ole lainkaan pelkkiä tyttöjen tai poikien värejä. Kivan värisiä poikien vaatteita olen minäkin löytänyt esim. pop:lta, zaralta yms. Mutta onneksi pidän itsekin kovasti sinisestä, eli senkään valitseminen lapsille ei töki. :)
Nuorempaa poikaani luullaan usein tytöksi, koska hän on pieni, kauniskasvoinen ja hänellä on melko pitkät kiharat hiukset. Se ei häiritse minua, koska enhän itsekään tunnista lapsen sukupuolta ainakaan pelkistä kasvoista.
Mä olen huomannut, että tykkään pukea Typylle samoja värejä, missä itsekin viihdyn, eli turkoosia ja violettia. Toisaalta en osaa itse käyttää vihreää, mutta se (niin kirkkaan- kuin limenvihreä) näyttää nousevan kestosuosikiksi Typyn vaatteissa. Ehkä kiinnitänkin itse enemmän huomiota värin sävyyn: En osaa juurikaan käyttää tummia sävyjä paitsi ruskeaa ja violettia, kun taas pidän melkein kaikista kirkkaista/räikeistä väreistä. Toisaalta tietty väri yhdistettynä tiettyyn kuosiin (kuten ne turkoosit traktorihaalarit ;)) saattavat minustakin tuntua liian poikamaisilta Typylle. Mutta tämän ennakkoluuloni aion vielä karistaa! :D
Minusta on outoa, että vihreä mielletään niin vahvasti pojan väriksi ja oranssi sekä violetti tytön väreiksi. Esimerkiksi etsin Typylle limenvihreää ammetta (sopisi niin kylppärin sisustukseen kuin muihin Typylle hankittuihin tarvikkeisiin), ja yllätyin kuin lastevtarvikeliikkeen myyjä heti tuosta oletti minun odottavan poikaa. Typyn huonekin on sisustettu limen ja violetin sävyillä (neutraalin ruskean ja valkoisen ohella), eikä mielestäni ole ollenkaan poikamainen eikä myöskään tyttömäinen - pelkästään lapselle sopiva olematta lälly tai lapsellinen.
Salla H: Se multa unohtukin tuossa tekstissä sanoa, et voi poika-raasuja jos saa pitää vaan poikien värejä! Poikien vaatevalikoimat kun muutenkin on sen verran tyttöjä ankeammat, et jos väreissäkin pitää alkaa karsimaan, niin megasuppeaksi menee. Ehkäpä siksi mäkin pidän noista "merkkivaatteista", ku ne vaatteet on musta just jetsulleen kummallekin. Ja hei, oon kuullut useammaltakin kuinka kivaa on pukea sisaruksia samohin vaatteisiin eli tiedän ettet ole ainoa :)
Maria: Ai että, jos mulla olisi poika niin sillä olisi kyllä kans pitkät hiukset kunnes se vaatisi niiden leikkausta! Ja Patrikhan todella on megamegasöpö!!!
L-E: Hienoa, revolution starts now! Juurikin tuota vahvaa ja turhista normeista välittämätöntä lapsosta minäkin täällä kasvatan ja oon ajatellut et ehkä nuo Nasun värikkäät vaatteet jäävät jotenkin sen verkkokalvoile niin, et mieli säilyy avonaisena eri mahdollisuuksille. Eli et ruskea on yhtä tuttu kuin vaikkapa punainen tai keltainen. Tai se musta :) Ans kattoo ny.
Lian: Haha :D Kai sä sit kehuit kuvaajaa vastavuoroisesti "reippasti erehtyväksi"? Mut ei vais, noinhan istä unisex-vaatteilla Nasullekin käy jatkuvasti.
Anonyymi: Oho, mielenkiintoista! Eli menisi sit yleistä normia lähes päinvastoin nuo naperoiden omat mieltymykset. Ja olen kanssasi samaa mieltä, että mitään ei pidä väheksyä: ei sukupuolta tai prinsessaleikkejäkään. Mä oikein odotan et nassikka alkais niitä leikkiä, se prinsessamopokin kun on jo valmiina :D
Anonyymi: No mula on just tuo sama, et lähes mahdotoin sanoa mitää kasvojen perusteella. Oikeastaan lähes aina menee vikaan. Ja kuulostaa ihanalta tuo poikasi värimaailma! Luullaankohan nasukkaa pojaksi koska hän on niin törmäkkä, vauhdikas ja menevä? Nekin piirteet kun (ärsyttävästi) tupataan enemmin liittämään pikkupoikiin kuin -tyttöihin.
Äni: Mä oon huomannut myös, et ihmisten välillä voi olla suuriakin eroja siinä mitkä värit on niistä poikien ja mitkä tyttöjen. On ne selkeät pinkit yms. mut sit noi violetit ja vaikkapa oranssit saattavat jakaa leiriä. Ja Typyn huone muuten kuulostaa ihanalta!
Sen verran pakko vielä jorista, että emme paljastaneet Typyn sukupuolta etukäteen muille, mutta näytin kyllä hänen (melko valmiiksi sisustetun, ainakin värimaailmaltaan) huoneensa halukkaille. Varsinkin Typyn kummitäti oli aivan 100% varma, että pieni poikahan sinne huoneeseen on tulossa. Näytin hänelle myös joitain ennakkoon ostamiani vaatteita (strategisesti kuitenkin piilotin ne muutamat kokonaan vaaleanpunaiset hankinnat, mutta en osittain vaaleanpunaisia tai esim. kirkkaanpunaisia) ja kummitäti odotteli entistä varmemmin poikaa meille. Hän varmistikin kahteen kertaan Typyn syntymän jälkeen, että ihan oikeastiko sieltä tulikin tyttö! :D
Lähetä kommentti