Käytännön källi

Osallistuin eilen Facebookin Metsolan kirpputorin huutokauppailtaan. Tarkoitus ei itse asiassa ollut osallistua, mutta sitten päätin käydä kauppaamassa siellä pieneksi jäänyttä Katvigin ihanaa villahaalaria (harmittaa!) ja Geggamojan farkkumekkoa. Itse asiassa harmitti myydä noista kumpaakaan, mutta minkäs teet kun ovat salakavalasti pieniksi jääneitä. Nyt ne saivat onneksi uuden kodin ja toivottavasti myös ahkeran pikku käyttäjän.

Sorruin kuitenkin myös itse huutelemaan muutamia ihanuuksia. Erityisen onnellinen olen tismalleen samasta Katvigin villahaalarista kuin minkä itse möin, sain nähkääs tilalle tismaalleen samalla hinnalla suuremman ja eri värisen. Tämä, jos mikä, on kierrätystä parhaimmillaan! 

Mutsi hei, laitettaiskos tämä meitsin heittari tällä pinnillä kuriin?

 Tuntuu kivalta tämä metallli poskea vasten - saako mutsi näitä koruja naamaankin?

Kuten kuvista näkyy, talouden erinäiset viltit ovat pääseet tositoimiin tuuraamaan puuttuvia keittiökaappien ovia. On meinaan varsinaista sisustuksen juhlaa kun yhdestä nurkasta tuijottaa Meandin mopsit ja heti sen vierestä verkkokalvoille pärähtää iloisen värikäitä palloja. Mutta koska keittiörempan tavoitteena on harmoninen yhteensopivuus, on ainoastaan sopivaa että työvaihe on kaikkea muuta.

Onko se nyt paikoillaan? Ok, kipin kapin peilaamaan!

Tänään olemme nauttineet ensimmäisestä yhteisestä viikonlopusta perheen kesken sitten yli kuukauteen. Päivän ohjelmaan on kuulunut myöhään nukkumista, sängyssä kolmistaan köllöttelyä, vierailu maalarin luona, kellarinvarastojen järjestelyä (kaikki vauvakamat toiseen, meidän rojut toiseen), kotona kiireettä löffäilyä ja päivällinen kaupungin parhaassa pitseriassa eli Napolissa. Ja sitä ei sitten voi kiistellä, Napoli on meidän mielestämme paras.

Ai että näyttää hyvältä!

***********

Raitapaita - P.O.P

Violetit samettihaalarit - Albababy

Onhan tämä nyt mutsi suorassa?

Jep, sininen sopii mulle.

Hahaa, kuka siellä?! Maailman paras naama.

Ok, mä näytän hyvltä. Joko lähdetään sinne ravintolaan?

Arkeen on sujahtanut lisää käytännön jäynöjä. Muistateko legendaarisesti menneen ystävän vierailun viime aatonaattona? Ja sen ihanan saldon, joka edelleen näyttää tältä. Siis nyt niitä marttoja tarvittaisiin todella, vuosi on kulunut enkä edelleenkään ole saanut aikaiseksi levyn putsausta. 

Mitä sitä suotta siivoamaan, kun Nasu on kummipoika Kaapon jalanjäljissä alkanut vääntelemään noita hellan namiskoita. Kohta ei tästä taloudesta löydy levyä, johon ei jotain olisi sulanut. Eli varsinainen Martha Stewart täällä, moi vaan!  

Mitä? Eeeei ku täällä vaan hengailen, mä mitään erikoista puuhaile... 

Tarkkasilmäiset voivat pongata kuvasta salaa päälle väännetyn levyn. Kuten pongasi amatööriäitikin, puolisen tuntia kuvan ottamisen jälkeen. Ei näin, Nasu, ei näin.