Meillä juodaan maitoa. Sen verran, että välillä tuntuu kuin perheemme pitäisi jo yksistään suomalaista maitotuotantoa pinnalla. Mies kittaa maitoa aamuin ja illoin, niin kaakaossa kuin raakanakin. Nassikka puolestaan ryystää lämpimät maitonsa aina ennen päikkäreitä ja iltaunia, joskus myös aamulla herätessään. Eipä tarvitse laskeskella saako se tarpeeksi kalsiumia.
Maitohan on hyvää!
Hei mutsi, Riki pilas ton äskösen kuvan!
Seuraus? Kaupasta on haettava maitoa harva se päivä. Ja vaikka kuinka raahaa selkä vääränä niitä puolitoista litraisia tankkeja, on maito jo seuraavana päivänä loppu ja reissu on tehtävä uudelleen. Itse juon maitoa satunnaisesti ruoan kanssa, mutta on minullakin yksi pyhä maitohetki ja se on aamukahvi.
Minä nähkääs juon maitoa kahvilla, ainakin ystävieni mukaan. Maitoa tulee kahviin melkein yhtä paljon kuin kahvia, vihaan sitä yrmäkän kahvin makua kun maitoa on liian vähän. Tuntuu kuin se polttaisi reiän vatsalaukkuuni. Mutta sopiva määrä maitoa, tiedättehän sen optimaalisen vaalean maitokahvin värinkin, ai että! Sen nauttiminen on puhdasta iloa.
Joten, auta armias jos raahustan aamulla keittiöön, keitän silmät sikkurassa kahvit ja jääkaapin oven auki nykäistessäni huomaan, että kaapista uupuu jotain olennaista ja sinistä... Siinä samassa sisuksissani alkaa kummuta sellainen alkukantanen raivo, että Pompeijin tuhokin on komediaa. Onneksi mies on vuosien saatossa oppinut läksynsä ja maitipurkkiin jätetään AINA kahvimaito Helille.
O-ou, mutsilla ei ole maitoa aamuksi. Apua!
Sitä maitoa ON JÄTETTÄVÄ mutsin aamukahviin, muuten ei kunnian kukko laula...
Tänään Nasu oli meikäläisen työpäivän aikana laskeutunut parisängystämme otsalleen, oli kuulemma kurkotellut äidin yöpöydällä olevien muotilehtien perään. Oi joi, niin siitä turhamaisuudesta rankaistaan, nyt on sitten taas sellainen kopsu otsassa ettei paremmasta väliä. Ja huomenna ne suihkuseurapiiri-pippalot, voihan jehna! Katsokaa nyt.
Mulla on siis mikä otsassa, isi?
Mua ei tuollaset ruhjeet haitaa sitten pätkääkään.
Illalla leikimme nasukan lempipuuhaa, järjestelyä. Tässä tapauksessa se meni niin, että Nasu tyhjensi cd-hyllyjämme tuoden cd-levyjä syliini yksitellen. Minä sitten ihastelin sen puuhakkuutta ja kasasin levyjä kiltisti punoon. Leikin lopuksi kasasimme levyt yhdessä takaisin paikoillensa, tosin joskus aikoja sitten väännetty aakkosjärjestys (kyllä, luitte oikein) taitaa olla jo iloista historiaa.
Ah, niin monta levyä ja niin pienet kädet. Oleppa hyvä mutsi.
Mitä? Haluat Red Hot Chili Peppersin levyn vai? Tulossa, kas noin.
*********
Raitapaita - P.O.P
Violetit haalarit - Albababy
3 kommenttia:
Meidän CD-hyllyjen aakkosjärjestys on myös historiaa. Joskus oli DVDtkin aakkosjärjestyksessä, mutta tuli olohuoneen maalauksen ohessa laitettua Benno hyllyt takaisin väärässä järjestyksessä, ja sen jälkeen ei ole levytkään mennyt takaisin paikoilleen.
joo toi maitoasia, voi helvetti. mies kävi taannoin todella kovan koulun jotta oppi jättämään mulle aamumaitoa. ei hitto, vieläkin rupee ketuttamaan kun muistan. nyt meillä on sitten omat maitopurkit, lapselle ja miehelle rasvatonta ja mulle kevytmaitoa :D ja silti se on aina l o p p u... maatilalta kotoisin olevani suurin shokki omilleen muuttaessani oli se maitotölkkien avaaminen, ku ei vaan osannu. aina oli ite kannusta kaatanu maitonsa niin vähän oli tekniikka hakusessa :P saati se että sitä piti erikseen muistaa ostaa kaupasta...
Noora K: Joo, meillä kun on sen verran siunaantuut noita levyjä, et ainoa mahdollisuus löytää sieltä runsaudesta mitään oli järjestää ne aakkosellisesti. Ja nythän ei siis löydy mitään.
liiska: joo, kyllä mies täälläkin päässä karahti pari kertaa pahasti karikolle ennen kuin homma koko brutaaliudessaan valkeni hänelle :) Hauska kuulla, että olet maatilalta kotoisin, kuulostaa ihan mahtavilta aamuilta nuo tuollaiset oman tilan tonkalla aloitetut!
Lähetä kommentti