Salaisena agenttina ja duunarimutsina

Uuden vuoden myötä olen tehnyt uuden aluevaltauksen, nimittäin raportoin erääseen toiseen blogiin satunnaisista kirppispongauksistani. Blogi ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen kirppisblogi, vaan kuten sen viitteitä antava nimikin sanoo, lähemmän tarkastelun kohteena ovat ne ei-niin-ihanat kirppislöydöt.

Jaa mikä blogi, kysytte ehkä? No se on tietenkin Paskat kirppislöydöt, tuo nasevasti ja useamman kirjoittajan avulla karmeita kirppislöytöjä esittelevä blogi. Ihka ensimmäisen postaukseni löydätte tästä, lisää on tulossa kunhan ehdin asiaan paneutua.

Onneksi paikalla on monia osuvasti sanan säilää käyttäviä kirjoittajia, jotka teksteillään piristävät ainakin meikäläisen päivää. On ilo ja suuri ylpeys kuulua heidän joukkoonsa.

Tänään sitten alkoi perheemme uusi arki. Aamulla se olin minä, joka puki päälleen, kampasi tukkansa, meikkasi ja lähti töihin. Mies ja Nasu jäivät ulko-ovelle heiluttamaan, snif! Mutta näin sen kuuluukin mennä, toisen vuoro nauttia nasukan seursta koko arkipäivä. Silti olin lievästi ilmaistuna kade kun lumiseen aamuun katosin.

Toisaalta oli tosi kiva päivä töissä ja oli ihana palata kotiin. Pöydässä odotti kunnon pihvit ja iloinen vekara, joka ei lakannut nauramasta äidin nähtyään. Sain nassikalta riemastuttavan halin, sellaisen, jossa vastinkumppani koko halin ajan sätkii riemusta. Potkii ilmaa tarmokkaasti pikku jaloillaan ja nauraa lujaa suoraan korvaan. On  niitä huonompiakin kotiinpaluita.

Kotona odotti myös paketti täynnä aleostoksia. Kuten jo tapana on, ne olivat kaikki Nasulle. Tänä vuonna sorruin yhteensä kolmen kaupan aleihin, joista kaksi on jo saapunut ja yhtä yhä odotellaan. Tämän päivän paketista kuoriutui tällaisia aarteita.

Norsumania.

Nasukin innostui ostoksista niiden kirkkaiden värien takia. Sovittelimme asuja ilmaan ja se huokaili ihastuksissaan. Siis oikeasti, huokaili. En tiedä olenko todella opettanut moisen tavan, epäilen pahasti että olen. Mutta jotenkin megasöpö Nasu on vaatteita tarkastellessaan ja huokailessaan "aaaah" ja "oooooh". 

Ai että meistä tulee vielä mahtava shoppailupari kun Nasu hieman kasvaa! Vierekkäisistä sovituskopeista vaan raikaa huokailuja niin että heikompia hirvittää.

Melkosenmoiset resorit näissä. Onko nää taas muotia vai?

Tämän vetskarin hyväksyn, liukuu helposti ja aukeaa just reteesti navan kohdalle.

 
Myös Riki innostui lähetyksestä, kuten se aina tekee. Rikiä tosin kiehtoo sisällössä usein se jätepuoli, tälläkin kertaa pakkauskääreet saivat rakastavaa kohtelua. Mä tosin olen kiitollinen etteivät nuo vaatteet saaneet vastaavaa kohtelua. Silloin tosin olisi saattanut karvaturrikin saada kyytiä...

Mä sulle kääre näytän. Tuosta saat ja tuosta ja tuosta ja... hä? Oliko jotain asiaa vai?

Vaatekasasta löytyi myös se mieluisin vaatekappale kun Nasu äkkäsi uudet mustavalkoiset säärystimensä. Kuten näinä päivinä muutenkin, ne oli heti pakko itte kiskoa jalkaansa. Paukapää mutsikin on jo sen verran oppinut ettei yritä enää auttaa, tyytyy vaan linssin takaa ihastelemaan. Näin me opimme, Nasu ja minä.

Okei, mä kerron teille kuinka tämä tehdään. Eli ekaks laitetaan jalka tuonne suuaukkoon. Eikä sitten ole mitään helppoa sihdata jalkaansa tuollaiseen pieneen aukkoon, älkää luulkokaan. 

Lisäksi tasapainon on oltava moitteettomassa kunnossa. Ettäs tiedätte. 

Ja kun koipi on onnistuneesti sisässä, vedetään niin pirusti. Kas näin.

Sitten seuraa homman kinkkisin vaihe, nyt on viimeistään löydyttävä sitä venyvyyttä. Eli on kiskottava ja kiskottava kunnes koko hoito on paikoillaan. Mutta älkää koittako tätä kotona jos ette ole varmoja notkeudestanne, meitsille tämä on helppoa kuin heinänteko. 

Ta-daa, katsokaa vaikka, ei tunnu tämäkään venytys missään!