Tulin eilen maininneeksi siitä kuinka heräämme miehen kanssa siinä 10 - 10.30 välillä. Nasun nukkumisesta ja ihanista aamuistamme minun on pitänytkin kirjoittaa jo aiemmin, sillä päiväkirjahan tämä on. Eli tahtoo sanoa, jotta arkeammehan täällä olisi tarkoitus kuvata. Lisäksi voin sitten tämän tekstin avulla muistaa tämän ajanjakson, jos kyseessä on jälleen ohimenevä vaihe. Taivaallinen sellainen.
Hei mutsi, mähän olen varsinainen enkeli. Näettekö pääni ympärillä kuultavan sädekehän?
Luulette varmaan sen olevan takkuisen pöyheää tukkaa, mutta ehei kuulkaa, se on ehta sädekehä.
Tilanne on siis tämä. Me heräämme miehen kanssa tuohon mainittuun kellonaikaan siihen, kun Nasun huoneesta kuuluu vienoa huhuilua. Marssimme huoneeseen ja siellä ipana seisoo sängyssään puhjeten innoissaan naurujokeltelemaan heti kun ovi aukenee. Selitys on vimmoisaa, puhe pulppuaa ja sängystä ojennellaan erinäisiä, sinne aamun aikana päätyneitä esineitä. Välillä esineet ovat pehmoleluja, välillä särkylääkepulloja läheiseltä hoitopöydältä tarkasti varastettuna.
Aamu nimittäin menee ilmeisestikin niin, että nassikka heräilee siinä yhdeksän tienoilla itsekseen, mutta makoilee usein rontin tunnin sängyssään fiilistellen, laulellen, leikkien ja jokellellen. Näin ainakin oletamme tapahtuvan niiden muutaman työaamun perusteella, joina olen tilannetta päässyt oven takaa tarkkailemaan.
Enkeli has left the building.
Tää enkuli kattois nyt "Kakkkkk, kakkk".
Suloisinta ja itseäni hämmästyttävintä asiassa on juurikin tuo kuinka tyytyväisenä ja rauhallisena nasukka itsekseen aamuja viettää. Toki kaikkihan me tiedämme, että oma seura on se paras seura, mutta silti.
Aluksi miehen kanssa luulimme Nasun nukkuvan tuonne kymppiin saakka itsekin ja niinhän se itse asiassa aikas usein nukkuukin, mutta ei tosiaan aina. Niinä aamuina kun se herää aiemmin, viihtyy se omissa oloissaan ja antaa vanhempiensa nukkua. Nyt on kysyttävä jotta voiko lapsi enää olla ihanampi (kysyjä törkeän puolueellinen)?
Kukamitähä???
Muistan kuinka ennen synnytystä, itse asiassa jo ennen raskautta, panikoin siitä kuinka ikinä tulisin kestämään lapsen aiheuttamaa kaameaa univelkaa ja varhaisia aamuja. Kuten on monesti tullut todettua, minä en ole aamuihminen.
Muistan kuinka eräs läheinen ihminen kainosti esitti ajatuksen, että tuleva lapseni saattaisi ollakin hyväuninen. Ettei megalomaaninen univelka olisikaan kämmeniini kirjoitettu. Että pelkäisin suotta asiaa, joka ei ehkä kohdallemme edes nasahtaisi. Muistan tuhahtaneeni ettei sellaista varmastikaan tapahdu, ei pelkoa. Joten jos luet tätä rakas T, olit niin oikeassa. Ja minä niin väärässä, onneksi!
Noemmänytiiä... älä mutsi mua niin hirveästi kehu. Nolottaa.
Näkeehän sen jo mun letistäkin, et tykkään nukkua. Eikö?
9 kommenttia:
Älä ny viitti! :D
Meidän lapset herää aina aamulla 5-6 aikaan, ja itse olen maailman aamu-unisin ihminen! Ja muutenkin nukkumista yli kaiken rakastava ihminen! Voi kun meilläkin nukuttais noin myöhään..! :)
tää on kyllä niin kadehtittavaa! Onneks nasu ei aloittanut päiväkotia, koska uskallan epäillä, että silloin se ei nukkuisi noin myöhään edes viikonloppuna. Mietin juuri yksi päivä, että moneltako nasu käy nukkumaan, kun aamulla uni maittaa? vai onko hän niitä, joka vain tarvitsee paljon unta?
Meillä lapset menee nukkumaan siinä puoli ysi-ysi ja herätys on sitten siinä puolikasi-kasi, puolikasilta herätään päiväkotiin. En kyllä tiedä paljonko U nukkuu päiväkodissa, mutta viikonloppusin semmosen 1,5-2h päiväunia. Se on kyllä aina tarttenut aika vähän unta vs. isoveljensä. Joten kokonaisunimäärä vuorokaudessa on semmoinen max 13h.
Mukavaa viikonloppua, nukkukaa aamulla pitkään ;)
--salla
:) Onneksi tässä on asia josta mun ei tarvitse olla kateellinen. Meilläkin nukutaan myöhään,kröhöm, lapsi on herännyt jopa puoli kahdeltatoista joskus. Normaalisti herää kyllä viimeistään kymmeneltä. Aamu-uninen enkeli siis meilläkin, äitiinsä tullut, varmaan jo mahassa ollessaan oppi että aamulla nukutaan pitkään ;).
Nukkukoon kun ei vielä ole hoitoonkaan lähdössä, onneksi.
Itsekin nukun parhaiten aamupuolella yötä ja jopa niin sikeästi etten herää mihinkään... Väittivät raskausaikana että kyllä siihen oman lapsen itkuun AINA herää. Mutta ehei, väärässä olivat, ilmeisesti korvani nukkuvat kanssa sillä meillä on tapahtunut jopa sellaista että mies tökkii kylkeeni huutava vauva sylissä että tällä olis varmaan nälkä :/. Ja siinäpä on sitten asia jolle en voi yhtään mitään (välillä se on jopa vähän pelottavaa kun en voi olla varma että heräisin vaikka jotain kamalaa tapahtuisi).
Mutta juu, aamuihminen ei ole ja sellaista minusta ei tule, olen kyllä kokeillut. Väittivät että aamuheräämisiin tottuu mutta ei kyllä totu, ei vaikka mitä tekisi.
Meillä ollaan samanlaisia aamu-unisia. Samaa eli aikaisia aamuja ja univelkaisuutta pelkäsin ensimmäistä odottaessa, mutta onneksi aamu-unisuus tällä kertaa x 2 on periytynyt. Ja jatkuu edelleen, kun esikoinen on 4. :) 'Alli'
Jep, meilläkin noustaan vasta noihin aikoihin. Pieni herää ysin pintaan ja viihdyttää lelujaan rauhassa kunnes päättää, että on herätyksen aika. Ja ihan samalla lailla mäkin aamu-unisena pelkäsin kello kuuden aamunousuja. Kai se elämänrytmikin periytyy? Nyt kun näin tarkemmin ajattelee nii mä en tiiä onks se niin hyvä asia?? Annan lapselleni verenperintönä maailman vaikeimmat aamut. =)
Hienot on kuteet taasen! Laitoin sulle taas tunnustustakin tuleen. Samalta ämmältä mutta eri blogista. Käyhän noukkimassa.
Voi kateellisuus! Ihanan rauhalliselta kuullostaa teidän aamut! :) Meillä nukuttiin tuohon asti vaan silloin kun A oli pieni vauva. Se herää nykyään kahdeksan aikoihin (tämäkin on vaihdellut paljon) ja K herää samoihin aikoihin isoveljen ääniin tai ennemmin itsekseen. :)
eliina: Jeah, sori! Tiesin että tämä kirjoitus voi riipaista teitä raasuja, jotka aamuvarhain joudutte hereillä kukkumaan. Mutta mulla on teille piristys: tehän saatte sitten vastaavasti hurjasti enemmän aikaan ku me aamutorkut. Kun me vasta hieromme tuskaisina silmiämme, olette te jo ehtineet syödä, käydä ulkona, siivota ja lukea kirjoja... muun muassa :)
Salla H: Siis todellakin rytmit tulevat muuttumaan kun nassikka syksyllä aloittaa hoidossa. Se on vissi ja varma. Elättelen silti toivetta, että viikonloput menisivät Nasulla silti hieman myöhempään eli että se olisi itsekin taipuvainen nukkumaan myöhään olosuhteiden niin salliessa... ans kattoo ny. Toivossa on joka tapauksessa, kuten sanovat, hyvä elää :) Ja se on myös huomattu, että kuten äitinsäkin, nassikka näyttää tarvitsevan suhteellisen paljon unta. Noiden yöunien päälle kun tulee vielä ne 2-3 tunnin päikkäritkin. Mut hei, kaverihan on syntynyt Unikeonpäivänä, what can you expect? :D
L-E: Oi joi, teillähän vedellään siellä vielä myöhempään kuin meillä - mahtavaa! :) Nauroin ääneen tuolle nukkukertomuksellesi, hyvät unenlahjat ovat totta tosiaan siunaus! Hieman korvausta siitä sun migreenistäsi, eih? Ja ei, ihminen EI muutu aamuihmiseksi vaikka mitä tekisi.
"Alli": Hei, aivan ihana kuulla! Miehen kanssa luimme onnellisena viestisi, sillä meitä on hieman huolettanut että voiko toinenkin lapsi olla samankaltainen... esimerkkisi osoittaa että KYLLÄ VOI! Ihanaa, jeejee, lippu salkoon :)
Tilitalitittan: Mahtavaa, kuulostaa just samanlaiselta. Ja tottapa tuo pointtisikin, niin sitä vaan siirretään tätä aamutorkun tuskaa eteenpäin sukupolvien ketjussa. Ehkäpä tulevaisuuden työelämä on kaltaisillemme armollisempi? Haluan uskoa niin.
mallamoija: Jiihaa mama! Mä jo kuules ehdin huolestumaan (vaikken ehtinyt sitä blogiisi kommentoimaankaan) et nytkö Sinä, päiviemme piristys, vertaisryhmä ja hohotusnaurujen takaaja lopetat? EI, se EI KÄY sieluni huusi ja kas, niin ei käynytkään! Voi kiitos siitä! Ja kiitos vielä tunnustuksestakin, otetaan heti agendalle. Takkaamme ja pokkaamme kiitollisen nöyrinä. Pidetään homma hanskassa ja hanska jalassa, kuten ennenkin. Eikös? ;)
Jemppa: On tämä kyllä ihanaa,en voi muuta väittää. Ja kun on vauva-aikana saanut kärsiä myös valvomisesta, unettomuudesta ja niistä juontuvasta voimattomuudesta, tietää kuinka arvokasta ehjät yöunet ja kivat aamut ovatkaan. Mutta ihan inhimilliseltä teidän klo 8 aamutkin kuulostaa, silloin mä aina herään meillä töihin :)
Lähetä kommentti