Pakettipäivä

Tänään piipahdin töiden jälkeen vanhan työkaverin ja hänen vaimonsa, tuoreen blogiystäväni, luona. Tulikohan nyt mahdollisimman epäselvästi ilmaistua? Otetaanpa uudestaan, eli siis tänään kävin töiden jälkeen ystävilläni, joilla on vallan hurmaava kymmenkuinen tytteli. On hassua nähdä Nasua pienempiä natiaisia, minä kun aina saan itseni kiinni ihmettelemästä sitä että nasukkakin on joskus ollut saman kokoinen. 

Kaipa se sitten on niin, että sitä vaan elää tiukasti tässä hetkessä kiinni. Niin tiukasti, että tulevaisuus lymyää jossain valovuosien päässä ja lähimenneisyyskin tuntuu huutelevan jostain todella syvältä, ikään kuin kilometrejä syvän onkalon pohjalta. Sillä kyllä, tietenkin tiedän että Nasu on ollut noin pieni eikä siitä ole kuin rontti puoli vuotta aikaa. En minäkään vielä niin blondi ole. Mutta sen verran mummo näemmä olen, että jatkuvasti saan olla kauhistelemassa ajan lentoa. 

Tänään hain postista kasan paketteja, joiden sisällä lymysi viimeisimät aleostokset. Juuri kun oli päättänyt niiden todella olevan näiden alejen viimesiä löytöjä, sain itseni vielä iltapäivällä kiinni luottokortin numeroa näpyttelemästä. "Kerta kiellon päälle" tuumasin, ja pistin megaedullisen Metsola-tilauksen Tanskanmaalle vetämään. Pitäähän sitä ihmisellä hieman anarkiaa olla, varsinkin itseään vastaan.

Jasooo, tulit sit vaihteeksi tällaisten kanssa kotiin.

Rips raps ja pois alta! Nämä kannattaa kuulkaa suosiolla vaan repi auki.

Ylläripylläri, Albababyahan sieltä kuoriutui.

Yhdestä paketista kuoriutui näin mahtavan retee pipa, tsekatkaa ny. Mulle tilauksena tehty!

Tätä en sitten riisu edes nukkumaan mennessä. Ettäs mutsi tiedät.

Mitäs täällä pussissa on, jotain erityisen kirjavaa...

Hmmm. Mitä tästä nyt olis mieltä? Jätän kommentoimatta.

Tänään kokattiin nasukan elämän ensimmäistä rahkaa ja tehtiin korskeasti heti kerralla mansikkarahkaa oman pakasteen mansikoista. Minä sekoitan rahkan perinteisesti kermaan, sokeriin ja vaniljasokeriin, joten nassikalla riitti herkullista maisteltavaa. Erityisesti kermavaahto kirvoitti hyväksyvät "naminamit". Marco älä huoli, sinulla on selvä manttelinperijä kasvamassa täällä huushollissamme.

 Kauhon tätä uutta herkkua suuhuni niin nopeasti kun vaan ikinä kykenen.

Hä? Oliko jotain asiaa?

Hyvä, sitä mäkin.