Tänään tehtiin Nasun kanssa yhdessä bataattikeittoa kun miehellä oli vapaa ilta. Nasu on kovasti kiinnostunut kodin kaikesta arkisesta puuhastelusta ja on jo ylennyt korvaamattomaksi pikku apulaiseksemme. Kuka muuten vetää puhtaat pyykit koneesta tai ojentaa astianpesukoneen puhtaat astiat ellei nasukka, me kun miehen kanssa emme pitkinä ihmisinä enää millään meinaa viitsiä kyykistyä.
Hmmm... maistetaanpa sitten tätä paljon puhuttua kookosmaitoa.
Mielenkiintoinen fleivori, kerrassaan.
Mutta kun nyt tässä sitä oikein maistelen, niin tämähän on piru vie HYVÄÄ! Nami nami.
Kuten kuvasta näkyy, nostan pikku apurini kokkauspisteen viereen tuolille ja siinä me sitten yhdessä kokkailemme. Minä selitän mitä milloinkin tehdään ja Nasu seuraa silmä kovana. Aina kun mahdollista, annan sen auttaa.
Tänään Nasu sai operoida tehosekoitinta, joka tosin möykkänsä takia aluksi arvelutti apukokkiamme. Onneksi yhteistuumin totesimme sen 'ei pelottavaksi' -vempeleeksi, minkä jälkeen namiskan kääntely sujui kuin vanhalta tekijältä.
Tänään Nasu sai operoida tehosekoitinta, joka tosin möykkänsä takia aluksi arvelutti apukokkiamme. Onneksi yhteistuumin totesimme sen 'ei pelottavaksi' -vempeleeksi, minkä jälkeen namiskan kääntely sujui kuin vanhalta tekijältä.
Apukokin oikeuksiin kuuluu myös maistelu. Sehän on selvä, yksi kokkauksen hauskoja puoliahan on nimenomaan maistelu. Tänään nassikka pääsi sitten kookosmaidon makuun, vierestä kuului vaan innostunut "naminaminami" kun ipana maiskutteli menemään.
Otetaanpa seuraavaksi sitten suoraan sieltä purkista. Tuoretta kamaa, sano.
Jumalaare kun on makosaa! Ota säkin mutsi maistiaiset.
2 kommenttia:
Ihanaa! Tuollaista puuhastelua itsekin jo odotan, ja pienessä määrin jo harrastankin. Aina kun kokkaan Typyn hereillä ollessa, selitän samalla hänelle mitä teen (joko lattialle sitteriin, tai syöttötuolissa lähellä). Eihän tuo nassikka vielä taida ymmärtää, mutta viihtyy kun äiskä höpöttää ja tykkää katsella touhuamista. Siitähän se alkaa. :)
Nasu on jälleen niin nättinä! <3 Kohta, aivan kohta mäkin saan vihdoin vetää Typylle Albababyt jalkaa! Vielä ovat vähän isot, mutta kohta kohta kohta.... :D
Äni: Joo, just tätä puuhastelua ja hydessä tekemistä mäkin odotin ihan kieli ptkällä. Sen takia en varmaan malta olla horisematta siitä harva se päivä :) Ja hei, kyllä Typy varmaan jo ymmärtää paljon enemmän kuin arvaatkaan - meillä ainakin kävi niin. Porukat on aina jälkijunassa. Ai että, Albababyt jalkaan ja eiku menoks! Laita sukat päälle, ni kyllä se siitä. Niin mäkin nitä isoimpia olen päälle teipannut, hehe.
Lähetä kommentti