Eilinen tekstini jäi hieman tyngäksi infosisällöltään ja ihan aiheestakin kyselitte jotta mitä niissä viimeisissä kuvissa oikein oli. Minäpä päivitin tekstiä tänään ja lisäsin hieman infoa sinne kuvien yhteyteen, käykääpä katsomassa te keitä asia jäi vaivaamaan.
Pahoittelut tosiaan hieman hopussa huitaistusta tekstistä, oli kiire sinne cocktail-tilaisuuteen (*seliseli*). Joka muuten oli yllättävän vaisu, minä kun olin varautunut pohjoisen villeihin taiteilijapirskeisiin.
Tänään sitä sitten tulla puksuteltiin junalla kahdeksan tuntia yhtä soittoa kotiin omien rakkaiden luokse. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin Nasun luota poissa kaksi yötä ja kokonaisuudessaan vasta toinen kerta kun olimme ylipäätään yön eri paikassa. Napanuora paukkui ja venyi, välissä kahdeksisen sataa kilometriä. Mutta, elossa ollaan. Ja tietenkin miehellä ja Nasulla oli ollut niin kivaa yhdessä että!
Mutsi lähti työmatkalle ja minä täällä ikävissäni lattiaa mittailen.
Koitin sille soittaakin, mutta se juoksee vaan jossain kokkareissa.
Mutta onhan se teille tunnustettava, ihan vaan teille, että kun
ulko-ovesta sisään astuin, suorastaan lensin olohuoneeseen nasselini
luokse. Sydän oli halkaista rintakehän, niin paljon oli ollut ikävä.
Kyyneleetkin silmissä kimmelsivät ja käsiä tärisytti kun nassikka puhkesi hymyyn ja
huusi riemastuneena "äitte!" syliini juostessaan. Voi kuinka ihanalta pikkuruinen tyttö voi sylissä tuntuakaan!
Minä sitä täällä kaapissa odotin.
Välillä pukeissa, välillä nakuna.
Ikävä, mikä ihana tunne. Tietää ja joka solulla tuntee kuinka todella toista rakastaa.
5 kommenttia:
Nasun Asu:
* Tupsuhuppari ja polvihousut Aarrekid
* Mustavalkoiset töppöset- Lindex
* Raitahaalari - Marimekko
Oivoi minä täällä herkistyn ihan vaan lukiessani teidän iloisesta jälleennäkemisestä, tiedän niin hyvin tuon tunteen. :`) Snif....
Eeva
Jee kiva kun tulit takaisin! Nasua ehtikin tulla jo ikävä :) No okei myönnetään, ehkä vähän sunkin piristäviä kirjoituksia ;D
Oon tässä muutaman päivän lueskellu sun blogia läpi (uusista postauksista vanhoihin päin), nyt oon toukokuussa menossa ja tuntuu hassulta kun siellä Nasu opettelee seisomaan ja kävelemään ja näissä uusissa kuvissa se jo kävellä posottaa täyttä vauhtia :D
"Sydän oli halkaista rintakehän, niin paljon oli ollut ikävä."
Oi ♥
Eeva: Vahvoja tunteita, kyllä. Eihän tuollainen nassikka muita voisi herättääkään :)
Hanna: jepjep, täällä sitä ollaan! Olipahan Rollo vaan hauska paikka, sinne pitää mennä vielä paremmalla ajalla uudestaan. Ehkäpä miehen ja Nasun kanssa. Sä siis mennä peruutat Nasun elämää, hauskaa! Venaas kun pääset aikaan jolloin tuo natiainen vain olla möllötti, itse lueskelin hetki sitten niitä aikoja ja voi että kun tuntuvat olevan valovuosien päässä!
Onnellinen Koti: :)
Lähetä kommentti