Kaikki tai ei mitään

Tänään täällä ollaan oltu sangen puuhakkaita. Kannoimme lopputalven polttopuut asuntoomme (kolmas kerros, ei hissiä), puuha joka aina tuntuu mukavasti reisissä. Sitten kävimme Ikeassa testailemassa puljun suunnittelupalvelua, siis sitä jota pitää kuitenkin itse käyttää. Mistä herää kysymys mikä hemmetin suunnittelupalvelu se muka on? Pelkkä suunnittelusofta se on, asiakashan siinä itse sen suunnittelutyön kuitenkin tekee.

No mutta anyways, ehdittiinpä vielä miehen kanssa kiskaista kitusiimme American Dinersin legendaariset burgeritkin, Nasu kun oli koko päivän mummilassa leikkimässä. Eli rakas päiväkirja, tällainen sunnuntai tällä kertaa.

Joo-o, meitsi oli mummin ja ukin kans. Siellä on niiiiin paljon siistimmät lelut ku nämä himan ankeat viritelmät. 

Kuten vaikkapa tällaiset rintanapit, kattokaa ny, hö.  Mummilassa oli kuulkaa leikkitalo ja kaikkee.

Nyt haluan paljastaa teille sen toissapäivänä vihjaamani projektin tulokset. Tämä projekti kuvastaa kyllä loistavasti luonnettani: ensin innostun jostakin jota en ennalta osaa (esimerkiksi moottoripyörästä), sitten päätän toimia ja otan selvää asioista (käyn moottoripyöräkurssin) ja lopulta vien projektin loppuun (ostan moottoripyörän). 

Tarkoitan tällä ontuvalla esimerkillä nyt sitä, että tuppaan aikas helposti innostumaan asioista. Eli suomeksi: leimahdan helposti liekkeihin. Siinä tilanteessa sellaiset pikku seikat, kuten se etten ennalta osaa jotakin asiaa, eivät paljon jarruttele. Välillä tämä on siunaus, välillä kirous. 

Teen hommat täysillä. Se on meikäläisellä kuulkaas kaikki tai ei mitään. En näe mitään järkeä lähteä johonkin puuhaan ja tehdä se sitten puolivillaisesti. Ennemmin jätän lähtemättä laisinkaan ja säästän ne puolivillaiset energiani johonkin muuhun. Mutta ne seikat, joihin energiaani uhraan hitusenkaan, pyrin sitten tekemään kunnolla.

 Nytkö se kohta paljastaa sen salamyhkäisen projektinsa?

Pidättäkää henkeä, nyt se tulee...

Aloitin tämän projektin siis perjantai-iltana ja sain valmiiksi lauantaina. Pääsin siinä puuhaillessani sellaiseen oikein kunnon flow-tilaan, että voin ykskantaan todeta ainoastaan nauttineeni kyseisestä puuhasta. Eli kyllä, juurikin siitä neu-lo-mi-ses-ta mihin vihjekuvan puikot ja lankakerät mitä ilmeisimmin viittasivatkin. Who would have thought? 

Jaa mitäkö neuloin? No katsokaa, tein tämmöiset, ihan itte:

Mikki Hiiri -villapöksyt! Lahkeet rullalla tai suorina

 

Henkselit ovat hieman pitkät, joten tuunasin ne rintamerkillä sopivan pituisiksi. 

Ja lähikuva neuleesta lähtee entiselle käsityönopettajalleni, joka piti minua aina välillä mahdottomana tapauksena.

Ähäkutti!

Pöksyjen uusi omistaja vaikutti housuihin sangen tyytyväiseltä. Erityisesti henkselit ja pehmoiset napit olivat Nasusta mieluisat, niillä kun oli hauska leikkiä. Seuraavaksi ajattelin tehdä mustavalkoiset tällaiset, ehkäpä hieman pidemmillä ja löysemmillä lahkeilla ja pienemmillä puikoilla. Henkselit pitää myös tehdä lyhyempinä. 

Sitten voisin tehdä kaulahuivinkin, nasukalla kun ei sellaista tällä hetkellä ole. Ja sitten... Ai että, pois tieltä risut ja männynkävyt, nyt iski neulomishimo!

Ok, rehellisesti nyt. Näyttääkö mun peppu isolta näissä?

Mukavasti nämä ainakin joustavat ja lämmittävät.

Hommasin myös ne sellaiset pyöröpuikot, joista osa teistä asiantuntevista neulojista ystävällisesti vihjasivat. Mutta voisiko joku nyt kertoa miten ne heilautetaan kätevästi sitten kun ollaan kerroksen päässä eli kuinka päästään nopeasti uuden kerroksen alkuun? Eli kuinka ne pyöröt nyt ovat niitä suoria kätevämmät? Mä en ole vielä niiden hienouteen sisälle päässyt, joten hjälp!