Nasulla oli tänään puolitoistavuotisneuvola. Neuvolassa selvisi, että taannoinen mittausyrityksemme kärsi lievistä virhemarginaaleista, neuvolan saama mitta kun oli 80,5cm. Siis hä?
Tuntuu jotenkin tosi lyhyeltä. Ja kamala todeta moista tuollaisesta pikku ihmisestä, minkä mittainen sen nyt sitten muka kuuluisi olla? Mutta kun olimme miehen kanssa jo orientoituneet siihen 82 sentiin, tuntuu kuin joku olisi äkisti kutistanut Nasun. Noilla senteillähän vaatekoon 80/86 kuuluisi rullata sen päällä. Vaan kun ei rullaa.
Oon täällä hupun sisässä piilossa, ettei ne huomaa mua ja tajua napata mukaansa sinne neuvolaan.
Siellä taas kuitenkin pistellään.
Ja koska äideillä on tapana julistaa aina kaikki mitat äärimmäsen tarkkaan, varsinkin vauva-aikana, todetaan nyt samaan syssyyn se painokin. Onhan tämä meikäläisen blogintekele lähimpänä sitä mikä nasukalle joskus sitten on se sen vauvakirja. Sitä virallista en meinaan taida olla avannut yli puoleen vuoteen. Hyi mua, huono äiti.
Just joo, eli mun vauvakirja koostuu siis tällaisista kalsarikuvista vai?
Tosi kiva hei mutsi, tosi kiva.
Nasu painoi karvaa vaille 11 kiloa. Hassua on se, että siinä missä nasukka on aina ollut painokäyrien alla (ja oli edelleenkin), oli sen omassa painokäyrässä nyt tapahtunut lievä nousu. Tämä puolestaan sai lääkärisedän kertomaan meille oikeanlaisen (lue: ei lihottavan) ravinnon tärkeydestä.
Kuuntelimme näennäisen kuuliaisina, mutta samaan aikaan mielessäni vain kupli nauru siitä kuinka aiemmilla kerroilla ollaan päinvastoin oltu huolissaan ipanan painon alhaisuudesta. Ikinä ei nainen ole oikean painoinen, näemmä. Eivät edes taaperot saa olla rauhassa sitä mitä ovat.
Joo siis aamen hei.
Mussa ei ainakaan ole yhtään mitään petrattavaa, olen täydellinen.
Lääkärisedän siinä jutellessa ravinnosta ja ihastellessa Nasun ketteryyttä, kiipesi ihastelun kohde milloin millekin tutkimushuoneen tasolle. Ja juuri kun lääkäri ehti puheessaan siihen kuinka ipanat tuppaavat kolhimaan itsejään juuri tässä ikävaiheessa, itsesuojeluvaiston puuttuessa lähes täysin, sukelsi Nasu pää edellä tuolilta alas.
Mitä sitten tapahtui, oli kuin suoraan Matrixista. Minä tuijotin jähmettyneenä nassikkaa, jonka kurssi oli suoraan kohti kovaa betonilattiaa, kädet yhä tiukasti juuri löydetyn kirjan kansissa kiinni. Ei siis minkäänlaista vastaanottokykyä. Samassa näkökenttäni oikeassa laidassa vilahti jotain kirjavaa. Mies se siinä syöksyi kädet ojossa kohti naperoa kuin parhaassa pesäpallomatsissa ikään.
Tapahtui siis todella tyylipuhdas heittäytyminen, hyppy itsensä uhraten kotipesälle. Mies kirjaimellisesti syöksyi nasukan alle, kädet pienestä päästä kopin ottaen. Ja siihen miehen pehmoiseen syliin nasukka sitten kierähti. En vieläkään ymmärrä miten moinen oli edes inhimillisesti mahdollista, puhumattakaan että se oli mahdollista kankealta kolmekymppiseltä mieheltä. Minähän se tässä se balleriina olen.
Joo, siis just tähän se vekki mulla tuli. Tähän liukkaasen juttuun täällä suussa.
Tähän näin, huomaatteko? Ei se mua kyllä enää juuri haittaa.
Mä oon sit hoitanut sitä tällä maidolla, säännöllisesti hörppien on pysynyt ojennuksessa.
Nasu selvisi ilmalennostaan pienellä suusta tirskahtaneella verivanalla, miehelle kävi kehnommin. Sankarimme löi oikean polvensa kivuaalisti lattiaan, niin kivuliaasti, ettei se loppupäivänä juuri tuntunut toimivan. Niin se mies kuitenkin illaksi korispeliinsä katosi, katsotaan missä kunnossa palaa.
Nasukan seuraava neuvola on kahden ikävuoden kohdalla ja seuraava lääkärikäynti nelivuotiaana. Siis mitä? Kahden ja puolen vuoden päästä? Mitä ihmettä? Vinksauttaako aika muistot niin kenolleen vai olemmeko miehen kanssa lapsuusmuistoinemme oikeassa? Me kun muistelimme käyneemme neuvolassa huomattavasti useammin... Se oli sitä rakkauden täyteistä seitkytlukua se.
5 kommenttia:
Meidän U oli (tosin 2 viikkoa ennen 1,5v synttäriä) neuvolassa 80,6 cm. Sitten käytiin diapetestutkimuksessa alle 2kk tämän neuvolan jälkeen ja mittaa olikin päälle 84cm (ja se oli toka mittaus, eka oli vielä enemmän, mutta en uskonut, joten pakotin mittaamaan uudestaan). Ihmeellistä... Tämä mittatarkkuus ei oo riittävä mun insinöörin aivoille ;)
Meillähän U on aina ollut isoveljeään huomattavasti pönäkämpi ja minä sitä siellä lääkärissä vähän naureskelin, niin lääkäri meinas suuttua mulle... Se sanoi, että oliko alle 4 saa olla miten pönäkkä vaan, jos se ei oo tullut herkuilla. Aika erilaisia mielipiteitä siinä sitten taas ollut teidän ja meidän lääkärin välillä. No meillä U on kyllä vähän niinkun laihtunut pituuteensa nähden, eli oli ennen vielä pönäkämpi. Painoi muistaakseni 12,5kg siellä 1,5v neuvolassa, tosin saman verran myös siellä dipp-tutkimuksessa.
Hieno matrix-moment teillä siellä neuvolassa :)
Olin siellä matkoilla ja siksi en ole kommentoinut (jos olet kaivannut, hahhah). Hyvin oli mennyt lapsosilla ilman äitiä. Olin kylla maailman onnellisin, kun ne maanantaina hain päiväkodista, onnen itkua väänsin ihan avoimesti, niin valtava ikävä mulla oli ollut ja se purkautu tietenkin siinä. Matka oli kuitenkin upea, joten kyllä se sen ikävän siellä paikan päällä voitti.
--salla
Meillä ehti olla 1,5v neuvola(t) ennen teitä ja mukava kuulla, että muillakin menee nää keikat joskus ihan putkeen ;) Meillä ei ollut mitään Matrixia, oopperassa pitäydyttiin.
Tää vaan mulle kirkastuu päivä päivältä, että kyllä se vaan on fakta, että tytöt kehittyy nopeammin kuin pojat. Monessakin asiassa. Minä olin jotenkin elänyt luulossa, että Nasun 1,5v neuvola on jo kaaaaauan aikaa sitten käyty, niin "ison tytön näköinen" on jo, verrattuna meidän melkee samanikäiseen poika(vauva)an :D Mutta ei - pojat tulee vaan niin sitkeesti perässä :) (Muistan ajan kun esikoistyttö oli 1,5v, kyllä oli ihan eri meno silloin kun veljellään samanikäisenä!) Mutta ei siinä mitään, minusta tämä eroavaisuuksien havainnointi on lähinnä mielenkiintoista, kyllä ne pojatkin kehittyy ajallaan. Kai :D
Puuhakasta päivää sinne teille! ♥
Ja huii vielä tännekin. Akrobatiaa ja pesäpalloa:D Sellaista se on; meidän nassikka väsytti itsensä tässä illalla riehumalla noin kolkyt kertaa peräkkäin sohvan käsinojalta minun päälle sinne sohvalle. Huh.
Mä en voi sille mitään, mut nauran täällä vedet silmissä kun kuvittelen ton jännitysnäytelmän mielessäni! :D Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!
Meillä oltiin 1,5v neuvolassa 87,5cm, ja silloin oli puolessa vuodessa tullut huimat 9cm! :O Nyt jännityksellä odotellaan paljon meidän juuri keskiviikkona 2v täyttänyt muru on ensiviikon neuvolassa. :)
Salla H: Hei salla, tervetuloa takaisin lumiseen Suomeen! Meillä oli Nasunkin kans jo hieman ikävä :) Olis ihana kuulla tarkemmin tärkeästä reissustasi...? Ei osaa edes kuvitella mitä kakkea näit, koit ja tunsit -WAU! Mä en kans ymmärrä noita neuvolamittauksia ja päätinkin luottaa siihen meidän omaamme ennemmin :D
Onnellinen Koti: Ooppera, science fiction, komedia, draama... kaikki genret sopii lapsiarkeen, ainakin meidän ;) Ja et kyllä ole ainoa, joka Nasun kehitystä ihmettelee, myös miehen vanhemmat (joilla muuten on kolme poikaa) kummastelevat kanssamme samaa. Mun mielestähän Nasu on ihan megataitava, mutta olenkin härskin puolueelinen.
Kiki: Tällaista kauhun tasapainoa todellakin. Onneksi edes miehellä toimii refleksit ;)
Jemppa: Tiekkö, mäkin mietin jälkikäteen että sepä vasta olis ollut kotivideomateriaalia. Eli todellakin olis ollut mahtavaa saada nauhalle! Hurjaa, mitkä mitat teillä siellä oli! Kerro sit paljonko tuli lasiin :)
Lähetä kommentti