Leikki on lapsen työtä

Kaappi-leikin lisäksi Nasu kehitti lauantain vierailullamme kummipoika-Kaapon kanssa uuden pussi-leikin. Tämänkin leikin konsepti on, noh, jos nyt suoraan sanon niin häkellyttävän yksinkertainen. Tarvitaan suuri pussi, jonka sisään pujahdetaan ystävän kanssa. 

Siinä sitä sitten seistään, hiljaa kihertäen pussi päässä ja odotetaan kun vanhemmat kummastelevat minne naperot hävisivät. Sitten aivan yhtäkkiä, erittäin teatraalisesti, pussi repäistään päästä pois ja riehutaan hetki ympäriinsä. Nauretaan, välillä jopa karjutaan riemusta. Simppeliä ja ah niin hauskaa.

 

Ollaan täällä ihan hipi hiljaa ja odotetaan.

Oot sä valmis? Jooo! Niin mäkin. 

Yy, kaa, koo.... NYT!

Hahahhaha!

Hei Kaapo, tuu taas tänne pussiin mun kaa.

Niin, lapsen työtä on leikki. Nasu onkin ahkera työläinen, aina leikkimässä. Jos ei leikkiseuraa sillä hätää ole, leikkii nasukka tyytyväisen oloisena itsekseen. Tänään yllätin sen lelulaatikosta puuhailemasta.

 Painan tuosta nappulasta ja väännän tätä.... tai-dat-tai.

 Tral-la-lal-la... sitten tuo öttiäinen tuosta.

 Hei! Mikäs salakuvaaja se siinä väijyy? Mutsiiii!

 Niin siis rakkaat katsojat, me täällä Barnban kanssa leikimme siististi leluillamme.

Sitä ennen ratsasimme keittiön kaapin, tyhjensimme pesukoneen ja tsekkasimme roskiksen sisällön. 

Nyt Nasu nukkuu levollisena punkassaan ja mutsi on aikas sippi päivän jäljiltä. Hieman ehkä painaa vielä viime viikkoinen Rovaniemen reissukin, mene ja tiedä. Mutta niin ovat työpäivä ja nasukan leikit uuvuttaneet tämän muorin, palaillaan taas huomenissa paremmilla voimilla. Minä siirryn nyt neulomaan ja unelmoimaan.