Matalassa majassa

Posti toi kotiimme viime viikolla muutaman uuden kaverin, minkä seurauksena kotiin saatiin suuren suuri pahvilaatikko. Ja sehän on selvä mitä sille piti tehdä. Nasulle maja, tietenkin!

Böö, mä oon Nasun maja. Ja mä Nasun Barba.

Mikäs örkki se tohon on ilmestynyt?

Itse muistan lapsuudestani nimenomaan majojen rakentamisen hauskuuden. Siitä purkamisesta ja kamojen paikoilleen roudaamisesta en tietenkään ollut niin innostunut, kukapa järkevä lapsi olisikaan, mutta itse se ihana rakentamisprosessi. Ai että! 

Ja sitten se fiilis, kun sain ryömiä sisälle omaan majaansa piiloon ulkomaailmalta. Siellä saattoi nököttää piilossa muilta, hihittää itsekseen kuinka kukaan ei tiedä missä mä olen. Ja tietenkin salakuunnella kaikkia muita.

Lapsi sisään, karvainen kaveri ulos.

Meillä majasta tykkäävät ihan kaikki.

Minä poika kaivaa ruoputan.

Hei, koputitko sä? Mulla oli tässä vähän hommat kesken...

Ja hei, muistutetaanpa vielä että vastausaikaa Nasun suureen Päivän asu v. 2011 -arvontaan on vielä huomiseen. Eli vastatatkaa ihmeessä ja kertokaa oma suosikkinne. Kuten tunnettu slogan niin maan fiksusti julistaa, vain vastaamalla voit voittaa.

Voittaja paljastetaan huomenna, vähän tähän tapaan - TADAA!

Arvasittekos et se on mä joku tuolta esiin ryömii?