Minä ja supermallit

 Morjesta pöytään vaan kaikille, meitsi on tänään täällä laatikossa väijyssä.

Toi paperi on selkeesti ylimääräinen, hus!

Mites täällä voi muuten pomppia?

Tiedättekö mitä yhteistä on supermalleilla ja allekirjoittaneella? No no, älkää nyt yhtään kainostelko siellä, sanokaa vaan! Tiedän itsekin että se yhdistää meitä, minkäs teet. Ei ihminen luonnolleen mitään mahda, sitä on vaan sellainen kun on. Mitä sitä anteeksipyytelemään.

Nimittäin Pilates-vimmaa. Meikäläinen on aivan hurahtanut siihen. Haluaisin jumppailla vaan joka päivä, vaikka tällä hetkellä tunnit ovat vain kerran viikossa. 

Muistanette ehkä kuinka vuoden alussa julistin uusien harrastusten aikakauden jälleen alkaneeksi: veri suussa -urheiluun tottunut höyrypää päätti löytää sisäisen rauhoittujansa ja kirjoittautui sisään Pilateksen alkeiskursseille. Se oli näemmä menoa.

Ja mä sanon et se on nyt menoa tälle raitakalsarille.

Hnghph! Jäi pohkeista jumiin, mokoma.

Se on kyllä hassu laji! Hiki ei oikeastaan tule, ainakaan siinä mielessä mitä vaikkapa lenkillä, salilla tai spinningissä. Mitään erityisiä vermeitä tai alkulmmittelyjä lajin harrastaminen ei vaadi, sen kun ilmestyy paikalle. 

Juomapulloa ei myöskään treenin aikana tarvita, ainakaan vielä. Seikka joka kaltaiselleni nestetankkaajalle on lähes käsittämätön huomio. Mutta totta se on, treeni tuntuu jossain hyvin syvällä lihaksissa. Niin syvällä, ettei sen tason treenaaminen kummoista nestehukkaa aiheuta.

Näinköhän olen pahemman kerrran seestymässä? Eihän tästä enää puutu kuin ituruoka, säännölliset retriitit ja aamukuuden "pakko päästä treenaileen" mielipuolisuudet, niin meitsi on kypsää kauraa. Kasvatan parran ja muutan vuorille meditoimaan. Saatte sitten kirjoitttaa sisään vakavamman tason hoitolaitokseen.

Meitsipä ei mitään laitoksia kaipaa, nytkin vapauduin siitä piukeesta kalsarista kuin Houdini ikään.

Ai että, nakuna sitä on ihmisen hyvä olla!

Hei paparazzi siellä, eikö täällä saa enää edes nakuilla rauhassa?