Osa V: Nasun huoneessa

Hei rakkaat lukijamme, eilen oli valitettavan hiljaista täällä päässä, sillä painoimme miehen kanssa hommia unelmatehtaallamme aina aamukahteen saakka yöllä. Tänään päätin sitten saada itseäni niskasta kiinni ja jatkaa lupausteni mukaisesti näiden Koti-sarjan postausten parissa, te kun taidatte edelleen olla siellä vessapaussilla, jonne teidät toukokuussa jätin. Eli nyt on varmaan kaikki saaneet jo pisunsa tehtyä ja voidaan jatkaa suoraan Nasun huoneeseen.  

Nasun huone on, kuten omistajansakin, jatkuvassa muutoksen tilassa. Tällä hetkellä huone on melko täyteen kalustettu, kun kaverin sängyn ohella siellä edelleen lepää muun muassa hoitopöytä. Tuo tuossa noin, älkää teloko jalkojanne, se on hieman tiellä siinä nurkassaan.

Hoitopöytäähän ei olla käytetty ipanan hoiteluun enää kesän jälkeen, eipä nasukkaa siinä saisi aloillaan makoilemaan tiukemmillakaan lepositeillä, mutta iso kaappi on sangen kätevä ja imee itseensä mielettömästi tavaraa. Kuten nyt vaikka niitä tilaa vieviä kestovaippoja.    

Tämä tässä näin, huomaatteko, tämä röhnö.

Se vie ärsyttävästi tilaa mun leikeiltäni enkä edes pääse sen päälle itse kipuamaan.

Onneksi tänne pääsee muutenkin. 

Täällä mulla on jemmassa esimerkiksi näitä mun kirjojani aamun lukuhetkiä varten, 

kun porukat koisaa luoja ties kuinka myöhään.

Säännöllisesti menetän hermoni tuohon röhnäkkeeseen (tarkoitan siis hoitopöytää) ja vannon kantavani sen heti miten kellarivarastoon. Sitten vaihdan Nasulle vaipat ja siunaan sitä miten kätevästi ne tuossa rouskussa ovatkaan. Eli tiedä nyt sitten josko tuo pöytä asuu nasukan kämppiksenä vielä sinne kestoista luopumiseen saakka.

Mitä sanoit? Aivan oikein muistettu, Nasun sänky ei tosiaan aina ole ollut tässä. Ennen kuin Nasu siirtyi nukkumaan itsekseen omaan pinnasänkyynsä, oli sänky hetken aikaa sivuvaunu-tyyliin vuoteemme vieressä. Muistattekin ehkä kun kirjoitin asiasta täällä? Tällöin lattialla oli mukavasti tilaa pelmuta, ihanan pehmoinen mattokin pääsi leikeissä hyötykäyttöön.

Iso huone, pieni Nasu.

Niin ne mittasuhteet muuttuvat.

Tältä siis huone näytti silloin kun Nasu syntyi. Pinnasängyssä kellittiin, ihasteltiin pyörivää mobilea ja harjoiteltiin vatsalleen kääntymistä, myöhemmin ryömimistä ja konttausta. Pinnis tarjosi äidille ihanan päiväkahvirauhan kun ei tarvinnut joka hetki valvoa missä se jälkikasvu kulloinkin myyrysi. Tilannetta helpotti olennaisesti se, että nasukka viihtyi taukotilassaan hyvin.

 Nasun hoitopiste ja puuhanurkka. Pienet oli piirit silloin.

    

Tsiigaa mutsi, sillä aikaa kun sä joit niitä kahveitasi, meikäläinen treenasi tätä pään nostelua.

 Ja muistin virkistykseksi, tältä mä siis näytin kun olin just syntynyt. 

Hoitopöytä ja sänky ovat siis vaihtaneet paikkaa, muuten nasukan huoneen huonekalut ovat pysyneet melko samoina. Mitä nyt tuon hyllyn, niin siis tuon siinä päidenne yläpuolella, sisältö on vaihtunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Haaveilen siistimmistä hyllyistä, mutta ainakin toistaiseksi nasukan lukuisat kirjat ja pehmoelukat vievät pohjan moisilta haaveilta.

Hellyyttävän karhutaulun tein Nasun syntymälahjasta.

Siinä se on seurannut nasukan kasvua jo kohta pari vuotta.

Yhtä seinää koristaa kettuja, hirviä ja pöllöjä vilisevä tapetti. Tapetti osoittautui varsinaiseksi hittituotteeksi jo pikkuvauva-ajoista alkaen, Nasu viihtyi hoitopöydällään pitkiäkin aikoja pelkästään tapetin kuvia ihaillen. Siinä jäivät neuvolan hymyilevät naamat kakkoseksi.

 Tätä maisemaa pikkuruinen Nasu jaksoi tutkiskella.

Painoimme miehen kanssa samat kuviot Nasun verhoonkin. 

Pöydällä lepää tällä hetkellä nämä uusimmat hurahdukseni, nasukan omat henkarit.

Pöydän päällä ihastuttaa Nasun saama kaunis kortti Vadelmialta ja Liljalta.

Paljon on huoneessa vielä keskeneräistä, kehykset odottavat valokuvia, hoitopöydän tila jotain aivan uutta. Huoneen keskellä komeilee se sinne rakennettu maja ja yhdellä seinustalla komeilee työpisteemme. Lukuisten salaisten papereiden (kröhöm) vuoksi en nyt esittele sitä kohtaa huoneesta. Kerrotaan nyt vaikka mielikuvien luomiseksi se, että pöytä on valkoinen ja tuoli musta.

Paikoilleen asentamista odottaa edelleen myös tämä löytö:

Mä tuon nyt tän sulle mutsi, jos sä vihdoin saisit sen seinälle.

Jotta sellainen huone on Nasun ikioma huone. Se, jossa tuo hellyttävä karvapää juuri nytkin levollisesti tuhisee. Ehkäpä seuraavaksi pääsemme jo sinne keittiöön, jossa se lupaamani kahvi edelleen pannussa seisoo... Toivottavasti se edelleen maistuu?

 Joo, siinä se meitsin cribs nyt oli. 

Ja tässä tämä mun miljoonia maksanut kiesini.