Tänään treffasin erään Huutis-myyjän, jolta ostin lisää niitä himoitsemiani kumieläimiä. Oli mukavaa kuulla, kuinka muutkin täysjärkisen oloiset ihmiset ovat näihin kirkkaan värisiin pikku epeleihin hurahtaneet. Myyjällä itsellään oli eläimiä yli sata kappaletta, joten hieman on meikäläisellä siihen tasoon matkaa. No, pikku hiljaa, elukka kerrallaan mennään.
Kuinka oli myyjä osannutkin pakata elukat näin ihaniin Muumi-kääreisiin,
Nasun tämän hetken ehdottomaan lemppariin?
Jaa niin missä se paketti siis oli, joka mun piti avata?
Ai TÄMÄ! Mahtavaa, Muumeja!
Tänään kokoelmiani kartutti siis kaksi pyörillä kulkevaa kumieläintä; valkoinen villakoira ja keltainen mäyräkoira. Nämä kumieläimethän ovat sitä vesseleitä keräyskohteita, että niitä löytyy pyörillä ja ilman, junassa matkaavia ja eri värisiä elukoita. Ja jottei menisi liian helpoksi, variaatiota löytyy myös pyörien väreissä. "Kerää sarjan kaikki otukset" lienee liian mahtava haaste meikäläisellekin.
Katsotaas sitten mitä täältä löytyy...
Oho, uuden näköinen kaveri.
Hassua miten sitä tykästyykin tällaisiin kumihärveleihin. Myyjä itse kertoi, ettei hänellä (kuten ei minullakaan) ollut lapsuudessaan kumielukoita ollut, joten ei tämä meiltä selvästikään mitään paluuta omille juurillemme ole. Jonkinasteista nostalgiaa ehkä, mutta mitä muuta?
Tää hanhi kantais nyt näitä elukoita tälleen selässään.
Kun omaa reaktiotani mietin, päädyn aina siihen kuinka yksinkertaisesti vesselin näköisiä otuksia nuo vaan ovat. Taitavat vedota siihen lapseen minussa. Siihen, joka on edelleen erittäin hyvässä hapessa ja pinnalla minussa. Ja jos se minusta kiinni on, tämä sisäinen lapsoseni tulee kukkimaan minussa aina hautaan saakka.
Joten, jos ei Nasu vanhempana syty kumielukoilleni ja vaadi niitä lapsilleen leikkittäviksi, määrään täten ikään kuin testamenttina, että minut saa sitten haudata näiden elukoiden kanssa. Eipähän käy aika yksinäiseksi siellä arkussa.
6 kommenttia:
Nasun asu:
* Sunray body - Metsola
* Farkkulappikset - Pomp De Lux
* Keltaiset sukat - H&M, itse värjätty
Kiva huomata, että hanhi rouva on päässyt osaksi perhettä :) Kiitos vielä sinulle ihana, että päästiin teitä tapaamaan! <3
Äh, miksi nyt vasta tämä blogi osuu silmiini! Tällaista olen etsinyt piiitkään. Jotain, jossa lasten vaatteista (riemunkirjavistakin) osataan tehdä tyylikkäitä kokonaisuuksia.
Jään lukijaksi... :)
Heh, meiltä löytyy niitä junassa matkustavia kumieläinversioita. On apinaa ja leijonaa jos jonkinlaista! Kähvelsin ne vanhempieni kätköistä, varmaan juurikin nostalgian takia.
Kumieläinten kirous kuitenkin seuraa: äitini mukaan meidän perheen lapset eivät ikinä noista otuksista innostuneet, eikä tuo oma poikakaan niillä ole juuri koskaan leikkinyt. Höh! Jos ajaudutaan vielä pahempaan talouskriisiin niin diilaan mokomat kovaan hintaan sinulle hautakavereiksi ;)
Missä viipyy tämän päivän postaus? Tuleehan se ennen kuin menen nukkumaan?:)
Maria: Hanhi on todella rakas osa perhettä, jo nyt! Joka päivä sitä kiskotaan perässä ja se tulla kaakattaa innoissaan. Ja se ääni, se on niin mahtava! :) Kiitos teille että tulitte, oli kyllä päivän piristys!
Anonyymi: Hei mahtavaa, tervetuloa! Siitä vaan kahlaat taaksepäin, ei ole montaa sataa postausta työsarkana, hihi ;) Ei vais, ihana että löysit meidät nyt! Ja kiitän nöyränä kehuistasi, kiva kuulla että tyylimme vetoaa.
ONIA: MITÄ? Haa! Nyt kuule ilmiannoit itsesi sellaiselle kumieläin-fanaatikolle, että oksat pois! Lähes toivon että kumieläinkironne jatkuu, jolloin sponssaan enemmän kuin mielelläni teille jotain remppakivaa kotiinne.. ;)
Anonyymi: Voih! Te ootte ihania!!!!
Lähetä kommentti