Muistatteko itse tai ovatko vanhempanne kertoneet teille leluista, joilla lapsena leikitte? Nyt kiinnostaa ihan kaikki lelut aina hienoista härpäkkeistä niihin kuuluisiin käpylehmiin, me kun emme ole mitenkään valikoivia tässä muisteloinnissamme.
Mietin asiaa ja muistelin omia leikkejäni katsellessani Nasun leikkiä keittiön lattialla. Jostain kaapin perukoilta ipana oli ratsannut pinon Muumimukeja ja sinisiä muovilusikoita, jos oikein muistan niin peruja nassikan 1-vee synttäreiltä viime kesältä.
Niitä se sitten hellyyttävän keskittyneesti lastasi mukiin, mukista pois, mukiin ja taas mukista pois. Välillä pino mukeja purettiin auki, yksitellen, kaikki mukit hellästi lattialle levitellen. Niin huolellisesti ja hellästi, että olisi voinut kuvitella Nasun käsittelevän jotain pipettimäisen herkkää.
Ai, te oottekin siellä ylhäällä, morjensta vaan kaikki!
Eli tilannetiedotuksena voin kertoa, että olen nyt onnistuneesti levittänyt kaikki lusikat paikoilleen,
seuraavaksi käyn tämän mukipinon kimppuun.
Leikissä olennaista on asioiden hyvä järjestys, kuten varmaan huomaattekin.
Itse muistan erityisesti erään leikin, jota parhaan ystäväni kanssa ala-asteikäisinä leikimme. Olimme, kuten varmaan kaikki ikäisemme tytöt, syvästi hevoshulluja ja olisin antanut vaikka toisen käteni jos olisin päässyt ratsastustunneille. Vaan enpä päässyt, olivat sen verran kallista lystiä.
Niinpä me leikimme, että pyörämme olivat hevosia. Rakensimme niille pihaamme tallit, joihin pyörät talutettiin yöksi. Kävelimme pitkin asuinkatuamme ja talutimme hevosiamme, välillä ratsastimme niillä hurjaa laukkaa yli kuoppien ja asvalttirailojen. Ojasta haravoimme heiniä ja lehtiä hevosten ruoaksi, runsaita kekoja keskelle vastaharavoitua pihaamme. Kerrassaan likaisia kasoja, joista isäni sai harmaita hiuksia.
No nyt ne on taas kaikki paikoillaan ja...
Anteeks mitä, mutsi on siis leikkinyt että lehtiroskat on kauraa? Mutsi!
Niin, ei se lapsen leikki vaadi kuin mielikuvitusta. Siitä kannattaisi aikuisenkin pitää kiinni.
PS. Julkistan äänestämänne Nasun voittaja-asun heti kun saan Excelin tottelemaan käskyjäni... Huoh.
4 kommenttia:
Nasun asu:
* Froteinen raitakalsari - Metsola
Me leikittiin vaikka mitä, kaverin koiraa pidettiin nukenvaunuissa "vauvana" ja ulkoilutettiin. Sitten meillä oli toisen kaverin kanssa maja pienen puron luona kaukana metsässä, Sinipurolla. Kesäisin leikittiin naapurin muksujen kanssa mökillä vaikka mitä, tehtiin näytelmiä ja lehtiä ja mentiin nurkkahippaa ja mustaa pekkaa ja kymmentä tikkua laudalla. Parhaat leikit eivät vaatineet tosiaankaan mitään arsenaalia välineistöä, vaan kivoja kavereita. Ilokseni muutama lapsuuden kaveri on vieläkin mukana elämässäni, ja voidaan yhdessä muistella vanhoja aikoja. Mitenkäs sinulla, onko heppaleikkikaveri vielä kuvioissa mukana?
Heppaleikkikaveri täällä ilmoittautuu. Eli kuvioissa ollaan vielä :)
Kati: Ihan mahtavia leikkejä!!!! Kylä lasuus on vaan hienoa aikaa, aikuisena saa tehdä vähän enemmän työtä tuon leikkimisen eteen. Ja todellakin heppakaveri on rinnalla edelleen, yhä sinä parhaana ystävänäni, mitä hän on ollut jo 32 vuotta :)
Anonyymi: Mä tiedänkin kuka sä oot...! :D Ja sä oot ihana ystävä, paras!
Lähetä kommentti