Viikonloppuna ohjelmaa

Villatakin napit tulevat vasta ensi viikolla, kyllä se nyt niin on. Eli todistusaineistoa megalomaanisesta onnistumisestani (mittasuhteethan ovat aina jokaisen omassa päässä) seuraa vasta ensi viikon puolella. Siihen saakka voinkin estotta kehua itseäni ja takin hienoutta, teillä kun ei vielä ole todellista kuvaa siitä millainen tekele puikoistani kuoriutui. Kerrotte sitten totuuden ensi viikolla.

Tämän viikonlopun ohjelmassa on sen sijaan neulemekon aloitus (kyllä, lopullisesti hurahtanut tapaus), rairuohojen kylvöt, parit lastenkutsut, Nasun vaatekaapin siivous ja sitä seuraava aina niin vaikea "säästöön/myyntiin" -lajittelu ja ennen kaikkea unelmatehtaan ympärivuorokautinen puksutus. Täällä meillä koneet käyvät kuumina ja suunnitelmia pukkaa liukuhihnaa pitkin sellaista tahtia, että kohta voi vaikka poksahtaa.

Sillä aikaa kun nuo vaan jorisevat ja suunnittelevat, niin minä tyttö opettelen ratsastamaan koiralla.

Näin se käy, antaa palaa haukku!

Ota mutsi meistä sellainen länkkäreistä tuttu "cowboy ja heppa" -kuva.

Toisaalta pohdin kuinka reilua on mölistä täällä näin epämääräisiä ja kiusata teitä? Itse tiedän että tukehtuisin uteliaisuuteeni näitä juttuja lukiessani ja fiilikset vaihtelisivat varmaan raivosta turhautumisen kautta totaalikyllästymiseen, mutta koska tässä kohdin pieni ääni päässäni kiljuu tämän silti olevan meikäläisen päiväkirja, on asiasta ihan pakko kirjoittaa. Sen verran tapetilla asia nyt elämässämme on. Vaikea jorista kukkamullista (jotka muuten pitäisi vaihtaa), kun päässä pyörii vain yksi ja sama levy.

Joten koittakee kestää, kyllä nämä asiat tässä seuraavina parina viikkoina lopullisesti selviävät. 

Koira tykkää kun sille antaa pusuja.

 Minä sitä sitten rutistelen ja suukotan, hellänä pidän.

Isin kanssa vuorotellen.

Ja kah, nyt kun pakotin itseni hiljenemään asiasta, ei päässä liiku enää yhtään mitään. On vähän kuin siinä hassussa kokeessa, jossa sinulle hoetaan "älä vaan ajattele punaista vasaraa, ajattele ihan mitä muuta vaan paitsi sitä". Ja katso, eihän siellä päässä sitten pyöri yhtään mitään muuta kuin se pahuksen kirkuvanpunainen vasara.

Joten, koska meikäläisen päänsisäinen toiminta koostuu lähinnä viulua soittavasta possusta ja hiljalleen halki ajatusten aavikon pyörivästä okapensaspallosta, lienee parasta kuitata tällä erää. Nasevaa perjantaita kaikille!

Viikonloppu alkoi ja meitsi pani sen kunniaksi musan raikaamaan.

 Eli ei muuta kun "Yamma Yamma Yamma Yammaa", Paven legendaarisin lyriikoin.