Täten nimeän tämän viikonlopun puuhaviikonlopuksi. Eilen kyytiä saivat vaatevarastot, tänään auto. Ja kuulkaa, viiden tunnin tuunaamisen jälkeen voin käsi sydämellä todeta, ettei minusta tule ikinä auton rassaajaa. Ei koskaan.
Selkää jomottaa, peppua aristaa. Työskentelyasennot ovat hankalia, kädet huutavat hoosiannaa maitohappojen jyllätessä rääkätyissä pikku lihaksissa. Ei voi nauttia olostaan, ei.
Mitä sä mutsi oikein hourit, mä ainakin nautin olostani.
Tämän päivän jälkeen tiedän myös mistä sanonta "hieroa autoaan" tulee. Se tulee siitä, että sitä auton pintaa todella hierotaan. Rytmikkäin, mahdollisesti pyörivin liikkein. Käsivarret rasituskivusta kiljuen, pyhällä vimmalla, ikuisesti. Eikä mikään auta - paitsi se pirun hierominen. Siinä sitten hieroin ja kirosin kun elämäni ensimmäistä kertaa autoa vahasin.
Sillä ei, emme tietenkään tienneet kuinka paljon sitä vahaa pitää siihen auton pintaan oikein lutata. Ja tietenkin teimme sen auringossa, sehän on selvä. Niin, ja kerroinko jo senkin, että se saakelin vahahan jätettiin tottakai auton pintaan muhimaan sillä aikaa kun työmiehet (lue: me) vetäytyivät sisätiloihin kahvitarjoilusta nauttimaan. Että joo, vaha sitten näemmä voi myös jämähtää auton pintaan. Ei mennyt kuten Strömsöössä tämä, ei.
Jaahans, tässä kohdin on näköjään töötti.
Mitä se iskä nyt karjuu siellä, pikkasen kun soitin torvea niin heti urputetaan. Ihme niuho.
Meikäläinen on aiemmin vahannut lähinnä karvoja, mutta näiden vuosien jälkeen oli jo pakko hieroa sitä tahnaa Mininkin pintaan. Auto on vahattava joskus, se on nyt selvä.
Suosittelen myös lämpimästi pesemään sen auton useammin kuin kerran vuodessa, ainakin jos täällä Suomen taajuuksilla asutte. Me emme ole pesseet ja kun sitä vahausta varten kolmatta kertaa autoa pesusienillä hieroimme, tuli ikävä autopesuloita ja järkevää mieltä. Sillä olen varma, että järkevät ihmiset pesevät autonsa monta kertaa vuodessa.
Tämän päivän olemme siis tuunanneet autoamme, naurattaa vieläkin kun edes ajattelen asiaa. Me! Tuunaamassa autoa, buahahah. Ja mitä se kiittämätön peltikasa teki monen tunnin uurastamisen ja hieronnan jälkeen? Hajotti peräloosinsa sulkumekanismin niin, että nyt ei tiedä koska takaluukku pomppaa auki ja koska se jumittaa kiinni. Kiittämättömiä ovat, peltilehmät.
Tää tuunailuhan on kivaa!
Ei lopeteta tätä koskaan, eihän?
6 kommenttia:
Nasun asu:
* Pinkki myssy - Metsola
* Omppuhaalari - Småfolk
* Musta kauluri - Meikäläisen nypläämä
* Pinkit saappaat - Nokia
* Pinkit kurahousut & hanskat - Reima
* Kuvauspaikka - Mallin oma Mini
Joo-o. On hermoja raastavaa hommaa saada auto kiiltämään ja huomiseksi on tietysti luvassa rapakelia =P
Meillä oli aikanaan 7 hengen pitkä tila-auto. Sen jälkeen tiesi kanssa hinkanneensa kynsinauhat verille...ja minkä takia? Muksut heitteli rusinat ja jäätelöt pikin poikin "vahingossa". Ja jo joku ilmotti voivansa pahoin.
No joo. Ei ole enää tila-autoa. Tlalla on KAKSI kuraista puunattavaa menopeliä. Toinen kävi tänään ilmastointihuollossa ja toisessa on konepelti auki miljoonaa tiivisterengasta ja öljynvaihtoa odottamassa. Että ollaan hengessä mukana =P
Luulen kuitenkin että söliini Nasuliini on ylpeä äidistään ja onnellinen kun kuvattiin kuitenkin puhtaassa autossa, eikä siinä todellisuudessa ;)
Perhana kun tuli kirjoitusvirheitä...
Paree kirjottaa asiakkaiden laskut (pari virheellistä lisänollaa??)
ja hypätä koisimaan ihanalle Tempurin patjalle. AAAH!
:DDD
Mä en uskalla edes ajatella missä kunnossa meidän autot on. Niitä on viimeksi pesty vissiin syksyllä. :P Voisivat kaivata ehkä jo pientä pesua. Noh, jos sitte ku vaihdetaan ne kesärenkaat alle. Eika sitä lunta nyt enää tule?!
Siinä vahapurkissa ei tainnut olla käyttöohjeita? ;)
Sarmanda: Näinhän se menee. Kun saat puhtaaksi, joku sotkee. Mutta jos et puhdista, sotkee auto sut. Kokemusta meinaan on... Nasu tosiaan pääsi imuroituun autoon kyytiin (lue: kapusi sinne itse), minkä seurauksena imuroin osan autosta kaksi kertaa. Noi kumpparit kun tuo ihan kiitettävän määrän santaa pohjissaan. Ja kyllä, olihan se hierottava loppuun ku oli kerran alottanut.
Jemppa: No heeeei, eihän viime syksystä ole vasta kuin puoli vuotta! No hätä. Ja ei, vahapurkissa ei ollut ohjeita. Myyjämies katsoi kuin vähä-älyistä kun kysyin ohjeita ja sopersi seuraavaa: "No kato hierot sen pintaan, kyl sätiät, annat kuivua ja kato kiilotat. Ei voi mennä vikaan". Autotarvikemies: Jos luet tätä voin vakuuttaa, että KYLLÄ VOI mennä vikaan.
Lähetä kommentti