Istun sohvannurkassa, takassa palaa ihanan lämmin ja rauhoitttava takkatuli ja katselen ikkunasta ulos. Ikkunan takana vanhat lehmukset seisovat tyynenä kaunis lumivaippa yllään, on hiljaista ja rauhallista. Niin ulkona kuin täällä sisälläkin.
Paitsi että, nyt on HUHTIKUU! Eli kevät. Missä helkkarissa se mulle luvattu kevät nyt on? Kysyn vaan. Kaukana on auringonpaiste ja sulat, korkojen alla kopisevat kadut. Tilalla ovat valtavat kinokset, taivaasta tauotta tippuva lumisade ja maisema kuin suoraan joulukortista. Mitä ihmettä tapahtui sille nurkan takaa jo esiin pilkistäneelle keväälle?
Oiskohan se täällä purkissa piilossa?
Älä huoli mutsi, mä tsekkaan.
Älä isi siinä yhtään väijy, mä löysin tän eka.
Sä saat ton rasian jo oot kiltisti.
Tänään on myös ollut vuoden vaarallisin ajokeli. Tampereen moottoritiellä on ollut yli viidenkymmenen auton ketjukolari, jumalaton kilometrien suma jonka syövereihin mieskin tunneiksi jumittui. Varsinaiseen modernin ajan mustaan aukkoon.
Itse meinasin saada naapurikaistan auton kylkeeni ja Minin ojaan, sen verran läheltä on pitänyt itselläkin. Mutta kuin ihmeen kaupalla istumme nyt koko perhe turvassa kotikolossamme, kauniisti loimuavan takkatulen ääressä.
Tällaiset päivät saavat miettimään sitä kuinka ehkä sittenkin olallamme istuu pieni, mutta pippurinen suojelusenkeli. Se sellainen, joka näyttää ulkoisesti hentoiselta, mutta joka kyllä suojelee omaansa.
Ei voi kuin olla syvästi kiitollinen, että täällä sitä ollaan terveinä ja turvassa. Tällä hetkellä on nimittäin niitäkin koteja, jotka ehkä juuri nyt saavat suru-uutisia. Arkinen maanantai ei enää olekaan arkinen eikä elämä ikinä ennallaan.
Voi, ollaan onnellisia siitä että olemme turvassa. Pysykäähän tekin kaikki turvassa, ottakaa enkeliänne rohkeasti kädestä kiinni!
4 kommenttia:
Nasun asu:
* Puna-musta raidallinen body - Metsola
* Mustat polvihousut - Aarrekid
* Punaiset villasukat pompulalla - Metsola
Turvassa ollaan ja kiitollisiakin! Kummasti aikoinaan ylityöllistämäni suojelusenkelikin jaksaa hillua mukana ja olla valppaana. Toivottavasti rakkaalla lapsellanikin on yhtä sinnikäs enkeli, veikkaan että hänkin tulee sitä ylityöllistämään (varmana periytyvää kun merkkejä näkyy jo nyt).
Poikkesimme lauantaina päiväseltään Tampereella, onneksi silloin oli parempi ajokeli. Mutta plääh, vieläkään ei nähty. Meidän reissut sinne päin on näköjään aina pikapikaisia ja tulevat yllättäen nurkan takaa.
Kiva reissu oli, sunnutai piti sitten toipua sängyssä migreenin kanssa :/. Pihkuran lääkärit kun eivät oikeita troppeja osaa määrätä!
Kivaa pääsiäisen odotusta teille sinne turvaisaan kotiinne!
Mä välillä kidutan itseäni ajattelemalla että mitä jos jotain kamalaa tapahtuisi, että miten sitä selviäisi siitä. Ja aina tulen siihen tulokseen, että en mä varmaan selviäisikään. :O Tässä vaiheessa yritän yleensä karistaa kamalat ajatukset pois, etten ehdi enempää miettiä asiaa pala kurkussa. Miten sitä pelkkä ajatuskin saa jo ahdistuksen kasvamaan ja lähes kyyneleet valumaan silmäkulmista. Mä taidan olla aika herkkis! :D Mä niiiin koputan nyt puuta ettei mitää kamalaa sattuisi. Ikinä.
Onneksi tekin pääsitte turvallisesti sinne kotikoloon! <3
L-E: No helvete! Ens kerralla laita kyllä infoa tulemaan, ni vedetään vaikka pysty-mustamakkarat edes :D Tsemiä ja voimia se pentelee migreenin kanssa, sais nyt ne lekurit sen kesytettyä! Ihanaa pääsisäisaikaa myös sinne päähän :)
Jemppa: Tiedätkö, mäkin teen joskus samaa. Enkä pidä itseäni yhtään outona, hehe. Mä oon ajatellut se niin, että joskus sitä on jo niin onnellinen, et meinaa pakahtua, ja silloin lietsoo itseään vielä entistä hanakammin pakahtumaan miettimällä että sen kaiken voisi menettää... Fiilistely on aina hyvästä ja onnestaan pitää olla onnellinen!
Lähetä kommentti