Munavaras

Nasu ja mies viettivät tänään mukavaa matkapäivää mummin kanssa hakemalla miehen pikkuveljen tämän opiskelukaupungista Tampereelle pääsiäisen viettoon. Minä tyttö se vein Minin heti aamusta määräaikaishuoltoon (meillä nämä roolit ovat toooosi perinteisesti sukupuolittuneet) ja pelkäsin henkeni edestä megalaskua. 

Ja kattia kanssa! Autohan on niin helmessä kunnossa kuin vaan olla ja voi. Selvisimme minimilaskulla ja hyvällä mielellä, jeejee! No, eipä autolla ole ajettu vielä 50 000 kilometriäkään. Tiedän, tiedän, ketä nämä autojutut kiinnostavat? En tiedä kiinnostavatko itseänikään, mutta tulipahan nyt kerrottua. Kaikille niille lukuisille automies-lukijoillemme tiedoksi jotta millaisella kiesillä sitä täällä päässä oikein kuljetaan.

Iltapäivällä tapasin kaivatun ystävän hyvän ruoan merkeissä. Ystävä on saanut pienen ihanan tytön puolisen vuotta sitten ja viimeksi olemme tavanneet marraskuussa. Eli nyt oli viime vuoden vauvelista kuoriutunut suurisilmäinen ihanuus, joka hieman vinosti hymyillen vastaili lepertelyihini. Voi pikku-L, valloitit sydämeni kertaheitosta!

Oli niin kivaa taas jutella ystävän kanssa, on ollut häntä ikävä. Kuten jokin aika sitten kerroinkin on aika ollut viime aikoina hieman kortilla ja siitä ovat kärsineet ennen kaikkea ystäväsuhteet. Toivotaan, että unelmatehdas kohta pössäyttää jotain valmista ulos ja aikaa vapautuu muuhunkin. Niin, ja voin vihdoin paljastaa teille mitä täällä olen viime viikot oikein höyrynnyt.

Illalla kävimme pääsiäismuna-ostoksilla, sillä ne unohtuivat viime kauppareissulla. Eikä pääsiäistä ilman munia, se on varma! Nasu oli aivan hurmiossaan munahyllyllä eikä se siihen päättynyt. Kotiin saavuttua meitä seurasi keittiöön seuraava näky.

Joo hei, mä löysin tuolta kassista tällaisen aarteen, varmaan huomasitkin.

Otin sit haukun, varmuuden vuoksi.

Mitä sä siinä marmatat? Olihan se testattava.

Mmmm... pehmeä, mutta samaan aikaan ihanan makoinen maku. Täyteläinen, pehmeän notkea, juokseva. Pidän.

Niin, ipana oli aivan oma-aloitteisesti takavarikoinut kauppakassista suklaamunan, kuorinut sen ja pistänyt suuhunsa. Fiksut vanhemmat eivät tietenkään olisi edes jättäneet koko pussia eteiseen lojumaan, mutta koska me olemme näemmä hyväuskoisia hönttejä, jäi herkkupussi vartioimattomana eteiseen. Nassikan kanssa. Kaksin. = Virhe.

Ja mikäs keltainen se täällä lymyää, jokin ekstraherkkuko?

 Tungen vauhdilla tämän kaiken kitaani ennen kuin iskä ehtii apajille.

Näin, tungen tän herkkupalleron kokonaan suuhuni. Kerralla.

Eiku hei, ei mun leuat veny koko munan mitalta.