Mies ja Nasu lähtivät aamulla messuille mukaan. Messuilla oli nimittäin lapsillekin järjestettyä ohjelmaa ja tottahan nasukan piti saada temmeltää temppuradalla ja laskea liukumäkiä. Niin, ja sorruinhan minä antamaan sille pari messukarkkiakin. Tiedättehän, niitä mitä aina jokaisen näytteilleasettajan esittelypisteellä jaetaan.
Pahoittelut muuten tämän postauksen kuvien huonolaatuisuudesta. Vaikka uudesta Samsungista onkin moneen, ei siitä kyllä kummoiseksi elävän kohteen kuvaajaksi ole.
Täällä me mennään isin kanssa temppurataa lujaa vauhtia.
Ei tässä nyt mutsi oikein ehtisi poseeraan, kesken messutohinan.
Nasu oli enemmän kuin touhuna elämänsä ensimmäisillä messuilla. Se juoksi innoissaan pitkin Pirkkahallin käytäviä, lirkutteli ohikulkijoille ja nautti täysin siemauksin. Kuhmuitta ei selvitty tälläkään kertaa, tästä nimenomaisesta liukumäestä tultiin otsa edellä tatamille niin että kipunat vain sinkoilivat.
Tää menis nyt.
Hetki ennen the kuhmua.
Itse testasin tuon lasten temppuradan perjantaina, meinasin jäädä jumiin tuonne tuubiin. Mutta niin vaan ankeriaan lailla möngersin itseni kiipelistä ulos eikä trampoliinillakaan ruumiita syntynyt. Tänään sitten kuulin olleeni messujen ainoa aikuinen, joka radan veti läpi. Pitäisiköhän tätä nyt ymmärtää hävetä vai olla ylpeä?
Kyllä Nasu tämän(kin) äitiään tyylikkäämmin suoritti.
Messuila kierteli jos jonkinlaista esiintyjää mitä mielenkiintoisimpiin kostyymeihin pukeutuneina. Vastaan tuli niin haltijaa, beduiinia kuin kettuakin. Varsinkin kettu tuntui seuraavan meitä, sen verran suuren läjän sen tarjoilemien lätkäliigojen papereita taskuistani kotosalla tyhjensin.
Nasu oli kuin myyty aina kun jostain vain alkoi kuulua soittoa ja laulantaa. Temppuradan vieressä konserttiaan piti noita ja merirosvo, siinä sitä sitten seistiin kuuntelemassa hyvä tovi.
Aikas hyvä poljento näillä tässä biisissä.
Minäpä vähän taputan tuonne tahtia sekaan, niin pysyvät helpommin rytmissä.
Itse lojun nyt sohvanpohjalla suihkunraikkaana ja kaikkeni antaneena. Ei ole ihmistä luotu painamaan tällaista työputkea, ei minua ainakaan. Väsyttää niin penteleesti. Mutta ne lisälomapäivät kyllä tekevät kaikesta sen arvoista sekä tietenkin ihanan Michael Monroen tapaaminen - muistinkos jo leuhkia kuinka sain häneltä omistuskirjoituksen juuri ilmestyneeseen elämänkertaan? Leuh leuh.
Jee jee!
Mike on musta kertakaikkisen ihana tyyppi ja olin aivan liekeissä tavatessani hänet. Ihana mies ja aivan mahtava elämänasenne! Kunpa minäkin olisin samanlainen viisikymppisenä. Ja Aira Samulinin kaltainen kasikymppisenä. Siinäpä kohelilla tavoitetta kerrakseen.
3 kommenttia:
Nasun asu:
* Oranssi body H&M, itse värjätty
* Oravahaalarit - Metsola
* Keltainen villatakki - Aitoa retroa, löyty Huutiksesta
Nyt on kyllä pakko uhrata pieni hetki ihan vaan teidän kehumiseen! Minulle on tullut jo ihan rutiiniksi että joka ilta ennen nukkumaanmenoa tsekkaan Facebookin ja Nasun asun - vasta sitten voi laittaa rauhassa nukkumaan.
Tämä teidän blogi on aivan ihana ja tätä on hurjan mukava lueskella vaikka itselläni(pikkusen reilu kakskymppinen päiväkodintäti, joka ei aivan justiinsa vielä tiedä mitä elämältään haluaa) on ihan eri elämäntilanne kuin teillä.
Voin vaan kateellisena seurata kuinka ihanalta perheeltä te vaikutatte ja toivoa että minunki elämä olis jonain päivänä tuollaista (tosin ei vielä aikoihin, kun vaatimattomasti tuo maailma pitäisi nähdä ennen perheenperustamista)
Jos joku päivä Tampereelle päin eksyn niin voitte vaan kuvitella kuinka mää intopinkeenä tähyilen ympärilleni josko sattuis näkymään vilahdustakaan teistä :D
Halauksia Nasulle, Helille ja jos Heli ei tule mustasukkaiseksi niin myös Nasun isille, oletta ihania! :)
-Emmi
Emmi: Emmi, voi Emmi! Miten ihana kommentti, mitä tähän nyt höntti blondi osaa sanoa? Vetää ihan hiljaiseksi, senkin! Luin kommenttisi kesken ankean työpalaverin ja voi että kun hymyilin koko pitkän lopupäivän - aivan ihana piristys ankeaan maanantaihin :) Mä kans mennä painoin koko 20-30 ikävuodet pitkin maailmaa, suosittelen täydestä sydämestäni! Mene, koe, näe, haistele, maistele, tunne ja paina mieleesi! Et tule katumaan! Perheen ja lapset ehtii kyllä myöhemminkin jos haluaa, usko itseesi ja omiin unelmiisi! Siitä se onnellinen elämä muodostuu :) Ja siis todellakin jos Tampereelle tulet, huikkaat etukäteen. Musta on aina ihana tavata ihania tyyppejä ja halia livenä... kuka tietää vaikka oltais joskus jossain jo tavattukin? ;)
Lähetä kommentti