Ohhoh! Tuli parin päivän paussi kirjoittelemiseen, aivan suunnittelematon sellainen. Oliko teillä meitä jo ikävä? Hassua kyllä, meillä oli teitä. Tai no, ainakin mulla oli, Nasu ei juuri ole asiaan mitään kommentoinut.
Tsihihi. No joo, oltiinhan me hetken aikaa piilossa.
Enkä muuten kerro mitä kaikkea jäynää olen saanut viime päivinä aikaiseksi.
Pääsiäispyhiä ennen meiltä kyseltiin useammaltakin eri tahoilta, mitä meinaamme touhuta. Vastaukseni oli lyhyt ja ytimekäs: "ei yhtikäs mitään erityistä, olla möllötellään vaan perheen kesken". Ja sitä me toden totta olemme nyt viime päivät tehneet. On ollut ihanaa!
Asetin pyhille yhden ainoan "täytyis saada aikaiseksi" -tavoitteen: oman vaatekaappini siivouksen. No, en sitten saanut sitäkään tehtyä, sillä en ole tehnyt oikeastaan mitään. Osittain ehkä harmittaa oma saamattomuus, osittain on niin laiskanpulskea olo ettei jaksa harmittaa sekään. Kyllähän sen vaatevuoren ehtii perata jonain toisenakin päivänä. Ei se nyt suoranaisesti minnekään ole karkaamassa, valitettavasti.
Tänään olimme äitini järjestämällä perinteisellä pääsiäisaterialla. Äitini on, monen muun asian ohessa, jumalattoman taitava kokki. Niinpä miehen kanssa valmistauduimme ateriaan syömällä koko päivän aikana pelkän aamiaisen. Ihan varteenotettava saavutus ottaen huomioon että päivällinen oli vasta iltapäivällä.
Hei HALOO mutsi! Ei me nyt vielä voida lähteä, Barba ja nallukka oli jääny mun huoneeseeni!
Härregud sentään, ilman näitä en kyllä lähde minnekään. Kummallekin poskelle yks pehmo, niin sen olla pitää.
Nyt on sitten rehellisesti ylensyönyt olo. Tarjolla oli jättikatkarapuja, lammasta, erilaisia salaatteja, suklaata, jätskiä ja paljon, paljon muuta. Miksi, voi miksi sitä aina syö itsensä kipeäksi? Se on näemmä asia jota en vaan ikinä opi.
Varmaan ylensyön kuolinvuoteellanikin. No, lähdenpähän täältä sitten reppu täynnä ja mieli levollisena, huonomminkin vois kait päivänsä päättää.
Tämä on jälleen niitä asioita missä ihminen ei taida muuttua, ihan sama juttu kuin vaikka myöhästelemisessä. Aina vitsailimme miehen kanssa, että myöhästymme varmaan omasta vihkimisestämmekin (kuten olemme meinanneet myöhästyä lähes joka häistä jonne meidät on ikinä kutsuttu) ja kas vain! Niinhän sitten painoimme nasta laudassa Strippiä kohti kappeliamme - viittä vaille myöhässä omista häistämme.
Jos mulla olis kiire ni mä menisin tällä koiralla.
No haukku, hopi hopi, eiköhän mennä täyttä laukkaa sit mummin luo. Mä en ala myöhästelemään niinku porukat.
Vaikka kevät ei vielä täällä olekaan (päivällä leikkipuistossa satoi prkl lunta, toim.huom), on ihanaa pukea nasukkaa jo keväisempiin vaatteisiin. Varsinkin kauppareissuille ja vierailuille voi pukea ihan vaan pelkän villatakin ulkovaatteeksi, sillä pärjää jo mainiosti.
Kyllä se ipana vaan on niin söpö kun päällä ei aina ole se pelkkä toppahaalari. Vai mitäs sanotte?
Joko me lähdetään, lähdetkö sä isi oikeasti siinä talvipalttoossasi?
Mutsi hei, pitäiskö isin vaihtaa joku siistimpi takki?
Siis ihan tosi hei! Iskä meinaa lähteä tuossa karvareuhakkeessaan. Mutsi mä en ala.
Isi hei, oikeasti. Nyt kyllä vaihdat sen johonkin särmempään. Vetää mykäksi tuollainen rötväily.
7 kommenttia:
Itse asiassa tänään oli teitä ikävä! Kävin kurkkaamassa että eiii, ne ei tosiaan ole päivittäneet :D. Mutta se oli vasta tänään se, muuten oli niin haipakkaa pääsiäinen ettei ehtinyt kaipailemaan.
Migreenitön pääsiäinen oli eli hyvä sellainen, lisäksi vanhenin tänään hiljaa ja arvokkaasti niin kuin tämän ikäisen jo kuuluu (tirsk).
Ja kyllä nyt on sen verran kevät että suunnittelin mini-ihmiselle kevättakin ompelemista (onnistui se eka vetoketjun ompelu niin hyvin että kai mä toistekin onnistun?).
Ja voi jee kun Nasukin on yhtäkkiä niiiin isoa tyttöä (sama ilmiö on tapahtunut meillä - joku on vienyt mun vauvan ja vaihtanut sen esiuhmaikäiseen omapäiseen taaperoon ;)).
Voi vehvilä mikä FRIIDU <3!!!
Mahtais yläasteen kässämaikka kääntyä haudassaan (mikäli on sinne jo ehtinyt), kun näkis sun upeat luomukset!
Sait meikäläisenkin muuten innostumaan! Mulla on uusi korkkaamaton ompelukone (...se saattaa kyllä purra kouluttamattomana...hmmm) ja mä Nasukin vaatteista innostuneena onneton tilasin Metsolalta neljää eri retrokangasta. Saas nähdä kuin käy. Kyllä se ompelu menee, mutta ne hiivatin kaavojen leikkamiset. ÄH!
Nasun asu:
* Puna-musta body - Jezz
* Puna-musta liivari - Albababy
* Mustat villaleggarit - Metsola
* Msuta-valkoiset kengät - Pioni
* Musta pipa - Aarrekid
* Punainen neuletakki ja musta kauluri isolla napilla - Amatööriäidin tekosia
L-E: Voi PALJON ONNEA! Ihan mahtava synttäriaika sulla, just tlleen kevään korvilla. Me like :) Ja onpas vaan kiva kuulla, että migreeni-pannahinen jätti sut rauhaan pääsiäisenä, niin sen pitäisikin mennä!
Sarmanda: Siis kässänope päätyis nämä nähdessään hautaan ellei ole jo siellä! Mähän olin niin epätoivoinen tapaus yläasteella ja katsos! Niin sitä meikätyttö paukuttaa neuletta ku mikäkin kone. Joten antaa palaa vaan, mäsit ateellisena kuolaan sun upeita takkejasi! Mitä kankaita muuten tilasit?
Pakko oli vielä kurkata...kankaista tulee ehkä parit henkselishortsit ja teeppari + pipoja =) Tarvitsen ensi kaavat jostain ja onneksi saan tarvittaessa apujoukkoja. Mä olen pitkään ollut vaan villasukka/tumppu -linjalainen.
Kankaat siis:
Liandlo: Kuviollinen trikoo (ruskea apila/sydän)
Kameleont Design: Kuviollinen velour (metsäneläimet)
Kuviollinen trikoo (Satukääpiöt, vihreä)
Kameleont Design: Kuviollinen velour (sininen apila)
Kauniita unia! Lähden nuhanenänä nuhanenä kolmosen viereen tuhisemaan...=/
Mun mielestäkin mulla on ihan paras synttäriaika, joka vuosi saa jännätä että ehtiikö ne ekat kukat vai ei :D. Tänä vuonna olin varma ettei ehdi, takapihallakin vielä yli puolimetrinen hanki, mutta niin vaan aurinkopaikassa ojassa oli kevään ensimmäiset (rohkeat kaksi) leskenlehdet kukassa.
Vallan ihastuttava villapaita ja tuo kaulurin nappi, meille kanssa tollaset!=)
Sarmanda: Ai jai, kuulostaa hyvälle! Noi on kaikki vallan ihania kankaita! Esittelet sit heti työsi tuloksia :)
L-E: Ai että, leskenlehtiä!!! Pakko saada kohta itsekin nähdä niitä, missä voi missä Tampereella niit nyt olis...?
Joanna: Oi joi, kiitän ja kumarran syvään! E muuta kuin puikot käsiin, ei ole vaikeaa noiden teko, lupaan!
Lähetä kommentti