Tipujen pitkä perjantai

Koska en ole uskonnollinen ihminen rohkenen toivottaa kaikille hyvää pitkäperjantaita. Meille tämä päivä on ollut sangen ihana; nukuimme myöhään, olemme haahuilleet kotona ja ulkona, syöneet hyvin ja vain olla möllötelleet. Kiireetöntä aikaa, aikaa yhdessä.

Muistutin miestä, että tämähän on tosiaan sinulle vain normipäivä. Minä se tässä juhlin neljän päivän lomaa siinä missä mies ja Nasu elävät ihan perusarkeaan. "Pitää paikkansa ja se on vain oikein" mies vastasi ja niinhän se on. 

Yhtäkkiä muistin miltä tuo ihana arki lapsen kanssa kotona tuntui. Ei väliä viikonpäivästä, pyhistä ja lomista - jokainen päivä oli samanlainen, itse määrättävissä oleva puhdas canvas, jolle heti aamusta sai alkaa piirtää juuri sen päivän kuvioita. 

Ei sillä, viihdyn töissä. On se vaan silti hassua miten nopeasti asiat unohtuvat ja kuinka sitä mukautuu arkeen kuin arkeen. Nyt elän työviikko-arkea, jossa tällaiset ihanat pitkät viikonloput tuntuvat luksukselta. Aika aikaansa, kuten sanotaan.

No mut hei mutsi, on mustakin ihan kivaa et sä olet koko päivän kotona. 

Kotona olen laittanut perinteisiä pääsiäskoristeita esiin. Osan kanssa olen onnistunut, osan ovat perheen terminaattorit onnistuneet teurastamaan. Meillä oli jo ennen Nasua Rikin kanssa sellainen ikuinen sota siitä kuinka pääsiäistipuja ei saa/saa teurastaa. Eli Riki parhaan kykynsä mukaan, minua vältellen, tuhosi legioonan pikkutipuja. Ihan joka pääsiäinen. Viattomia, keltaisia pikkupörhöjä.

Nämä koristeet ovat vielä toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Sitkeästi silti joka vuosi yritän. Tänäkin vuona ostin kaksi laatikkoa tipuja, muutamia pupuja, ruohot ja kukkia. Mutta nyt pääsiäiskoristeideni kimpussa ahertaa eläimen lisäksi kaksikätinen tuholainen. Salamannopea, tuhovoimainen ja itsepäinen. Tunnen kuinka taistelen hävittyä sotaa. Katsokaa vaikka sotamme viatonta uhria, armoa anelevaa tipu-parkaani.

Ei se ennen tätä pääsiäistäkään enää kauhean terveeltä näyttänyt.

Mutta nyt, voih! Nyt sitä ei enää tunnistaisi tipuksi. 

Kalju möntti joka näyttää katseellaan anelevan "Kill me, kill me!"

Siinä missä tipu anelee armoa, on Nasu herttaisen tietämätön (lue: välinpitämätön) tipu-paran kärsimyksistä. Ipana sen kun painaa eteenpäin. Virtaa on vaikka muille jakaa, minkä ansiosta tänään ulkoiltiin peräti kolmeen otteeseen. Ja kuten tapana on, itte piti päästä pukemaan.

 Hitto ku on hankalat nämä nauhat, kuka idiootti näitä oikein suunnittelee?

Perhana, hyvin se menee näinkin!

Nyt alamme miehen kanssa katsomaan leffoja, teimme illansuussa pitkästä aikaa reissun Makuuniin ja haimme kerralla parikin leffaa. Viime leffaillasta onkin aikaa. Joten meikäläinen kaivautuu nyt villasukat jalassa entistä syvemmälle tänne sohvan pohjalle, oikein ihanaa pitkäperjantain iltaa teillekin!

 Hei rakkaat katsojat, just te. Te siellä ruudun toisella puolella.

Halusin vain tulla toivottamaan teille vielä oikein hauskaa pääsiäistä!