Olen käsittänyt, että ihmisen tulisi kait oppia virheistään. Se lienee ylevä tavoitteemme ja ilmeisesti viidakkoaikoina se on ollut vähän niin kuin hengissä säilymisen edellytys. Jos kerran olet viidakon asukkina selvinnyt vaikkapa krokotiilin kidasta, olisi varmaankin suotavaa osata varoa sitä jatkossa. Hyvä säkä ei jatku ainiaan.
Hyvää iltaa rakkaat katsojat ja tervetuloa Luontoiltaan.
Tänään tutkimme erilaisia ruohoja, näitä tässä näin, ja minä teen havainnoistamme muistiinpanot.
No niin, eksyin ehkä hivenen kauas esimerkissäni, mutta idea on sama. Kun tajuaa tehneensä virheen olisi hyvä oppia siitä jotain niin, ettei sitä virhettä tarvitsisi toistaa. No, kaikkihan me kait tiedämme että niitä virheitä silti vaan toistaa. Aikeet voivat olla hyvät, mutta arjen tiimellyksessä sitä silti huomaa kuinka salakavalasti niitä vanhoja virheitään vaan tulee toistettua.
Minä en kyllä tee virheitä. Eli ei ole mitään toistettavaa.
Äläkä yhtään mutsi naura siinä, minkäs teet jos olet erehtymätön kuten mä.
Tämän kaiken on tarkoitus piristää miestä. Sillä eilinen toistui tänään. Tosin jos tarkkoja ollaan, ei mies itse asiassa toistanutkaan aiempaa virhettään, vaan teki uuden, joka johti samanlaiseen lopputulokseen kuin eilinen virhe. Ja mikäkö se virhe oli? Hän ohitti Nasun päikkäriajan.
Eli summa summarum: Nasu ei käytännössä tänäänkään saanut nukuttua normaaleja päikkäreitään. Tuloksena väsymyksestä sekainen ipana, jonka väsyitku rauhoittui ainoastaan Munamiehen iloisessa seurassa. Meillä oli kaikilla täällä melkoisen moinen pomppufiilis, arvatkaa vaan.
Byäääh! Ei tiedemiehillä ole huppuja päässä. Dorka mutsi!
Tämä Luontoilta loppui siis tähän. Kiitos ja adjö.
Kuittaan ja lähden katsomaan Munamiestä, se kuuluukin jo pomppivan tuolla.
Illalla sänkyyn kannettiin huomattavasti normaalia nukkumaanmenoaikaa aiemmin lopen uupunut ja kaikkensa antanut nassikka. Täytyy todeta, etten vielä koskaan ole lastani niin väsyneenä nähnyt. Kaksi päivää putkeen ilman normaaleja päikkäreitä on tehnyt tehtävänsä. Voi pikku-Nasu, huomenna porukat onnistuvat tässä hommassa paremmin! Lupaan sen.
3 kommenttia:
Nou hätä!
Meillä kun noita ipanoita on jo yhteesä 6 eikä aina vieläkään mene putkeen. Juuri kun luulet onnistuvasi, tulee lisäksi sattuma, luonteenpiirteet, normista poikkeus ja itse känkkäränkkä ylimääräisenä peliin. Siihen kun lisätään se PMS, univelka, finanssivelka ja räntäsade, saattaa olla että tarvitaan palokunta paikalle, kun virhe on jo tapahtunut...
...ei muuta kun samaan jonoon muiden vanhempien = inhimillisten ja rajallisten ajoittain selkärengattomien kahviorjien clubi.
Näin kerran kuvassa tatuoidun selkärangan, ihan aidon näköisen. Auttaisikohan se enemmän kuin tuo avaruudessa tähtösten alla liihottava ja haihatteleva perhonen =P?
Heippa Heli ja Nasu, täällä kirjoittelee Kaapon enon avokki! :) Bongasin blogisi jo ajat sitten yhden toisen blogin ansiosta ja olen seuraillut kivoja kirjoituksiasi sittemmin säännöllisesti. Hauska lukea kuulumisianne tätä kautta! Meillehän tuo lapsiarki ei niin tuttua ole, joten kiva kuulla millaista se oikeasti voi olla. Jatkakaa samaan malliin; niin ja nähdään ilmeisestikin huomenna tupareissa! :)
Nasun asu:
* Violetti huppari - Albababy
* Violetti-keltaiset haalarit - Albababy
Sarmanda: Puhut viisaita, ystäväiseni! Noinhan se juurikin menee, syitä ja seurauksia piisaa. Ja ennen kaikkea niitä odottamattomia tekijöitä...
Helen: No morjens! :) Onpas kiva kuulla, siitä onkin aikaa kun ollaan nähty! Paitsi että kohta taidamme taas nähdä, itse asiassa muutamien minuuttien päästä... :)
Lähetä kommentti