Kymmenen kysymystä teille

Ai jai, Äitisiipien ihana Maria haastoi minut sangen hauskaan haasteeseen, jossa hän itse keksi kymmenen kysymystä, joihin toivoi vastauksia. Tällaisiinhan on ihan pakko heti osallistua eli päivän epistola olkoon tämä. Niiden, joita nämä blogihaasteet kysymyksineen kypsyttävät jo, kannattanee skipata päivän postaus.

 Mistä sä mutsi siihen ilmestyit, hiivitkö selän takaa?

Mä oli nääs just tässä tarkkailemassa tuota koiraa tuossa pari metrin päässä.

Hei hei haukku, näetkö sä mut?

Vitsit että mä tykkään noista karvaturreista!

Nämä olivat siis Marian kysymykset, mukana myös riipaisevan rehelliset ja intuitioon vahvasti nojaten suolletut vastaukseni.

1. Mistä haaveilet? Yleensäkin haaveilen monista asioista, sillä uskon siihen että haaveilu tekee ihmiselle hyvää. Kaikkia haaveita ei ole edes tarkoitettu toteutettavaksi, vaan niistä kuuluu vain haaveilla. Sitten on niitä toteutettavia (jos kantti kestää) haaveita, joista suurimpana on nyt se meidän oma rakas unelmatehtaamme. Tällä hetkellä unelmoin siis lähinnä tämän unelmamme onnistumisesta, parin kuukauden tai puolen vuoden päästä unelma voi jo olla muuttunutkin. Sellainen puuhapete minä olen.


2. Miten koet työn ja äitiyden yhdistämisen? Ihminen on kuin aivonsa; jokaisessa meistä on lukuisia puolia ja ominaisuuksia (osa meiltä itseltämmekin ehkä vielä salassa), jotka muodostavat sen kokonaisuuden, mikä tekee meistä niitä ihmisiä keitä olemme. Näin minussa on niin uranainen, puoliso, sisar, nainen, ystävä kuin äitikin. Onnellisimmillani olen, kun saan olla kaikkea tätä. Ja ehkäpä juuri tämän vuoksi en ole kokenut haasteita työn ja äitiyden yhdistämisessä, ainoa poikkeus lienee se Wienin-matkan aikana koettu infernaalinen ikävä.


3. Kissa vai koira vai ei kumpikaan? Kissa ja koira ja mielellään paljon muitakin eläimiä! Olen valtavan eläinrakas ja lapsuuden haaveissani olikin eläinlääkärin ammatti. Tämä haave koki kovan iskun kun peruskoulun työelämään tutustumisessa työskentelin kaksi viikkoa eläinlääkärin vastaanotolla ja itkin jokaisen lopetettavan, sairaan tai kärsivän eläimen äärellä. Taidan olla puuhaan siis ihan liian heikko ja lälly, joten eläimet ovat sitten seuranneet siviilielämän puolelle. Yksi elämäni kipeimmistä muistoista liittyy vanhan koiramme, dalmatiankoira Maran, lopettamiseen.

4. Mitä rakastat? (perheesi lisäksi)? Rakastan hyvää ruokaa, positiivisia ja innostavia ihmisiä, sanaleikkejä ja osuvaa huumoria, kunnon yöunia, pilatesta, kauniita esineitä ja onnistunutta designia/sisustusta, ystäviäni, Miniä (tiedän, kiinnyn niin helposti esineisiin) ja ennen kaikkea vapauttani. Vapaa sielu on onnellinen.

5. Mita inhoat? Inhoan kaksinaamaista pelien pelailua, epärehellisyyttä, nihkeitä ja kaikkea vastaan olevia ihmisiä jotka näkevät ainoastaan synkkyyttä, kadehtimista ja siitä syntyviä ilmiöitä, väkivaltaa sen kaikissa muodoissa, torakoita, punkkeja, oliiveja, absinttiä, luottamuksen pettämistä, sitä kun toinen jätetään pulaan, liiallista ja muut tallaavaa itsekkyyttä, likaisen kissalaatikon tai pahentuneen ruokajemman hajua.

6. Kolme parasta piirrettäsi? Tjaa... vain kolmeko? Vitsi, vitsi. Olen luova, positiivinen ja energinen tyyppi.

7. Huonot piirteesi? Olen kärsimätön, auktoriteettikammoinen ja nopeasti syttyvä sähikäinen.

8. Mitä pelkäät vai oletko peloton? Käsi sydämellä on tunnustettava etten oikeastaan pelkää mitään. Järkevämpi ihminen (lue: vaikkapa mieheni) tajuaisi unelmatehtaallakin pelätä yhtä sun toista asiaa, mutta minä se luotan jotta elämä kantaa.

9. Mitä musiikkia kuuntelet? Musiikki on minulle tärkeää ja sitä kuluu erilaisissa fiiliksissä paljon. Juoksulenkillä tai salilla kuulokkeista voi tulla WASPia, herkällä fiiliksellä saatan kuunnella vaikkapa Radioheadia. Lähes kaikki menee, jopa iskelmät.

10. Haastavinta äitiydessä? Tämäkin asia vaihtelee äitiyden mukana, sillä pienen vauvan äitinä olisin ehkä vastannut tähän jotain ihan muuta kuin nyt. Sillon todella moni asia oli haastavaa, tänä päivänä ne haastavuudet ovat siirtyneet arjen sujumisesta henkisemmälle puolelle. Haaste äitiydessä minulle on nyt se, että onnistun kasvattamaan tyttärestäni onnellisen, elämään luottavan posetiivarin, joka rakastaa itseään ja uskoo itseensä juuri sopivissa määrin. Ihmisen, joka uskaltaa, unelmoi, luottaa, tekee, ajattelee ja rakastaa.

11. Menovinkki kesään? Tampereella on kuulkaas asuntomessut, tänne kannattaa tulla. Sillä asuntomessujen ohella Tampere on ehkä maailman paras kesäkaupunki - ja tietysti olen puolueellinen!

Meikäläisen kannu on kyllä aina täynnä, hiekkaa meinaan.

Ja missäs se isi olikaan? Tuolla! 

Hyvä, pistän sen juomaan tämän.

Haasteeseen kuului se, että nyt saa keksiä itse nuo vastaavat kymmenen kysymystä, jotka sitten nakkaa seuraaville uhreille. Tässä tulevat siis meikäläisen kymmenen kovaa kymysystä, laitetaan mallamoijalle, ONIAlle ja Vadelmialle eteenpäin.

1. Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
2. Kadutko elämässäsi mitään?
3. Kuinka torjut tai purat stressiä?
4. "Silloin meni hermot ipanaani"
5. "Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
6. Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
7. Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
8. "Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
9. Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
10. Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?

Ja koska on kurjaa jaella näitä aina vain bloggareiden kesken, haastankin nyt mukaan teidät rakkaat lukijamme! Vastatkaa yhteen, kahteen tai vaikka kaikkiin kysymyksiin ja kertokaa hieman itsestänne.

Ja kuten aina, nimimerkkien ohella anonyymiyskin on vallan buenoa. Kunhan vain kerrotte jotain! Nimim. Äärimmäisen utelias blogisti -77