Laiska peruslauantai

Kiitos kaikille tsempistä ja hengessä mukana juhlimisesta! Ja pahoitteluni, että juhlainnossani jälleen eilen uteliaisuuttanne kiusasin. Se ei oikeasti ole tarkoitukseni, mutta tällainen lörppö kun olen, ei eilisissä fiiliksissä suustani purkautunut mitään muuta kuin höttöä unelmistamme. Siksipä oli fiksua vetäytyä ajoissa linjoilta muualle hehkuttamaan.

Olette kyselleet jotta koska ihmeessä asiasta voi puhua? Hyvä kysymys, johon nyt eilen vihdoin saatiin tarkennusta. Eli varmaankin tässä kuukauden sisään voin unelmamme vihdoin paljastaa, jos kaikki menee putkeen.

Ja kuten sanoin, asian paljastaminen ei missään nimessä riipu minusta. Minähän se hehkuttaisin asiaa joka suuntaan, asiasta täysin kiinnostumattomillekin. Kiipeisin Kalevan kirkon katolle ja hihkuisin sieltä. Mutta tämä asia ei ole päätettävissäni. Ehkä ihan hyvä niin, voinpahan syyttää muita tästä hyssyttelystä.

Mutta siirrytään nyt ihmeessä muihin juttuihin, turha tästä on taas enempää jauhaa. Alkaa vaan kaikkia kismittämään, allekirjoittanut mukaan lukien. Eli vaihdetaan aihetta ja puhutaan... no, vaikkapa vaatteista. Aina hyvä aihe. Tänään kaivoin Nasun kaapeista sen Plastisockin setin, jota en tiennyt edes omaavani. On se vaan söpö, vallan lutuinen etten jopa sanoisi.

Tämä kolttu ei ainakaan kiristää, propsit siitä.

Kuolasin muuten hiukan tuohon kaulukseeni, ei kai sitä kukaan huomaa?

Nonni, nyt sit sanotte rehellisesti. Vannotte kautta kiven ja kannon.

Onko tämä setti jo vähän liikaa? Liian mätsi mätsi? Mä en ole ihan varma...

Muuten olemme viettäneet enemmän kuin löysää päivää. Hidas aamupala, löffimistä ja lötköilyä, kiireetöntä aikaa kotona. Sitten auringonpaisteesta ja pop up-ravintolasta nauttimista lähipuistossamme, joka oli muuten enemmän kuin täyteen pakattu. Ihanaa kun oli kunnolla porukkaa, Nasukin oli liekeissä kun ympärillä vipelsi jos jonkin ikäistä nassikkaa.

Hei, mä löysin parin jättiläisjalkoja. Kutitanpa tätä uinuvaa jättiä hieman.

Hahaha, se olikin hereillä!

Illemmalla kävimme kummipoika-Kaapon luona vieraisilla, Kaapon kolmivuotissynttärit kun jäivät erinäisistä syistä johtuen väliin. No, nyt päästiin juhlimaan ihan privaatisti eikä harmittanut enää niin kovasti. Vaikka kyllä siellä varsinaisilla synttärikesteillä olisi silti ollut ihanaa olla.

Muotokuvassa aurikoinen Nasu ja taustalla vaaniva jätti-isi.

Nyt istutaan miehen kanssa aurinkoisessa olohuoneessamme (edelleen paistaa!) ja ihmettelemme kesän saapumista. Sehän on käytännössä jo täällä. On tämä Suomen ilmasto vaan hullunkurinen: välillä on synkeää kuin haudassa ja välillä on kuin taivaassa asuisi. Pakkohan tätä on rakastaa.