Mitäs me palkitut

Minäkin unelmoin nyt hetkisen.

Nyt on meitä taas hellitty, kehuttu ja palkittu. Olemme Nasun kanssa meinaan saaneet parikin eri blogitunnustusta, joihin reagoimisessa on ehtinyt vierähtää jo useampikin päivä. 

Pahoitteluni ihanille palkitsijoillemme Huvikummun AnnaRillalle ja Äidinsiipien Marialle hitaasta sytytyksestä, tällaista se on kun yksi häröpää koittaa hanskata tuhatta asiaa. Sillä kyllä, unelmatehtaassamme on meneillään lievästi ilmaistua hektinen vaihe.

Mutta asiaan eli niihin palkintoihin. Blogimaailman palkinnoissahan tulee usein mukana sellainen pikku tehtävä, niin näissäkin. Aloitetaan siis AnnaRillan Hyvän mielen palkinnosta. 

Tässä palkinnossa tehtävänä on kertoa itselleen hyvää mieltä tuottavista asioista (10kpl) satunaisessa järjestyksessä. Aion sukeltaa tähän puuhaan itselleni tyypillisen impulsiivisesti ja listaan siis seikkoja, jotka ensimmäisenä tulevat mieleeni.

1. Nasun puheen pulputus ja naurunjokellus salaa piilosta tarkkailtuna
2. Kylmä olut aurinkoisella terassilla rakkaan ihmisen seurassa
3. Onnenkyynelten vierintä poskilla
4. Miehen sanaleikit, arjen oivallukset ja tarinat
5. Mahan päälle ilmestyvä, lämpimänä kehräävä Riki
6. Satunnaiset hetket arjessa kun tuntuu ettei voisi enää kiitollisempi olla
7. Arjen jakaminen maailman ihanimpien appivanhempien, oman äidin, sisaren tai sydänystävän kanssa
8. Vihdoinkin ruukussaan tyytyväisen oloisena kukkiva viherkasvi (miten? miksi?)
9. Se hetki kun tuntuu, että unelmat voivat toteutua ja kaikki on mahdollista
10. Juuri oikea sekoitussuhde kahvia ja maitoa (maitoa on oltava runsaasti)

Marian palkinnossa piti listata seitsemän satunnaista faktaa itsestään. Tämä tuntuu olevan melko yleinen tehtävä näissä blogipalkinnoissa ja aiemmissa palkinnoissa olen näitä tällaisia pointteja listannutkin, mutta eiväthän ne faktat siihen lopu. 

Pistetään siis uusia tulemaan, jälleen täysin vapaalla assosioinnilla listattuja. Eli en takaa mitä tästä nyt taas tulee... here we go.

 

1. En osaa laulaa, en sitten pätkääkään. Moni aina kiroaa ettei osaa laulaa ja heläyttää sen jälkeen ihan mukiinmenevän karaokebiisin. Minä en. Minä en yksinkertaisesti osaa laulaa ja karaoke-esitykseni ovat riipaisevan kamalia todistuksia siitä.
2. En voi sietää kaksinaamaisuutta, selkään puukottamista enkä lierojen taktikointipelien pelailua. En sitten laisinkaan. Olen suora poikki ja pinoon -ihminen, joka uskoo ihmissuhteissaan rehellisyyteen ja aitouteen. Silloinkin kun valittavana olisi helpompikin tie.
3. Moottoripyöräkorttia ajaessani kaaduin niin, että pyörä kaatui päälleni ja kytkin-peukaloni murtui. Sisulla ja hammasta purren ajoin tehtävät loppuun, vaikka kyllähän se kipiää teki. Kipukynnykseni on siis melko korkea.
4. Olen elämässäni kaksi, kolme kertaa ollut aidosti ja todella lähellä kuolemaa. Erään minua hoitaneen lääkärin sanoin: jatkoajalla mennään. Ehkäpä sen(kin) vuoksi elämänasenteeni on se mikä se on.
5. Uskon aidosti moraalin kultaiseen sääntöön: "Tee muille ihmisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän." Pyrin myös elämään niin.
6. Kykenen suht helposti olemaan syömättä vaikkapa kaksitoista tuntia putkeen, jos yksinkertaisesti unohdan syödä kesken hektisen päivän. Sen sijaan en selviä kovin pitkää aikaa liian lyhyillä yöunilla, vaan muutoksen huomaa persoonassani melko nopeasti.
7. Pienenä minulla oli s-vika, minkä vuoksi kävin monta vuotta ala-asteen puheopetuksessa. Yläasteella huomattiin, että hampaani ovat sen verran vinot varsinkin edestä, ettei niillä kukaan ihminen terävää ässää suhauttelisi. Pari vuotta oikomahoitoa ja se oli siinä, nyt suhisee ässät niin että puheopettajakin olisi haljeta ylpeydestä.

Ihme tyyppi toi mun mutsini, mä en edes halua olla syömättä pitkiä aikoja.

Tarjoilijaaaaa! Nyt sitä safkaa.

Ja koska ideana on välittää hyvää mieltä ja palkintoja eteenpäin, ojennan palkinnot siis ONIA:lle, Kikille, mallamoijalle ja Lähiömutsille. Olkaapa hyvät! Saatte aivan itse päättää kumpaan haasteeseen vastaatte vai vastaatteko kumpaankin.