Juhannus!

Hei ystävät! Onko juhannuksesta selvitty kunnialla? Meillä oli aikas kesy juhannus, mikä selittynee osaksi sillä, että pääsi mokoma yllättämään tänä vuonna oikein kunnolla. Töissä on meinaan ollut aikas hoppua viime viikot ja niinpä vasta torstaina iltapäivällä havahduin siihen tosiasiaan, että nythän on juhannus! Pitäisi käydä ruokakaupassa, suunnitella pyhien viettoa ja laskeutua kesään. O-ou!

Noh, koska työreissut ovat vaatineet aikaa ja vaivaa, ei tänä vuonna suoraan sanottuna liiemmin napostellut istua autossa yhtään enempää kuin oli pakko. Niinpä miehen perheen mökki Kuopiossa ei valitettavasti tullut kysymykseenkään. Ajomatkaa kun on enemmän kuin meikäläinen jaksoi tällä erää puksuttaa. Niinpä tästä juhannuksesta tuli varsinainen lähijuhannus. Oikein mukava sellainen.

Perjantaina olimme parhaan ystäväni mökillä, suoraan sanottuna varsinaisissa lapsuuden maisemissa. Ystävän mökillä kun on tullut peuhattua jo lapsena. Nasu oli enemmän kuin liekeissään Kaapon vanavedessä kirmatessaan ja olihan tuolla vuotta vanhemmallla viikarilla jo huomattavasti nastempia lelujakin. Kuten vaikkapa tämä "pyö-rä".

Näistä kahvoistako tätä rattia käännellään?

Mutsi hei, jotain lätsää pliis. Ottaa tuo arska aika pahasti suoraan silmiin.

Mitäs tykkäätte? 

Eikös tällainen prätkä puekin meikänaista?

Lauantaita vietimme ystävien seurassa kaupungissa, omakotialueen suojissa. Grillausta, saunaa, letkeää hengailua. Sellaista juuri oikeaa juhannusmeininkiä. Varsinkin nykyään, kun kaikki ystävämme ovat kiireisiä omissa arkitohinoissaan on suorastaan mahtavaa, että meillä on tällaisia yhteisiä juhlapyhiä, jolloin kaikilla on sitten aikaa nähdä toisiaan. Arjen luksusta, todellakin. 

 Mun mielestä arjessa pitäis olla enemmänkin aikaa pomppia pallolla.

Se se vasta olisi luksusta.

Kokems ja kopsut ovat osoittaneet, että kypärä on hyvä olla päässä näennäisen vaarattomissakin puuhissa.

Hassua toisaalta ajatella, että nyt todella on kesä. Meikäläiselle juhannus nimittäin merkitsee kesän viimeistä lähtölaskentaa, ellei jopa sitä että kesä on jo täällä. Letkeä, aurinkoisen voimaannuttava ihana kesä. Ja siitä innostuneina olemme juhannuksen pyhät koko perheen voimin nukkuneet yli yhteentoista, Nasu etunenässä, ja olo on todella kuin olisi jo kesälaitumilla. 

Vaan ei, töitä on vielä parisen viikkoa jäljellä. Vaikka jos ihan rehellinen olen, niin nyt ei enää ehkä huvittaisi olleskaan.

 Me ollaankin isin kans jo lomalla. Jiihaa!