sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Keuhkosairas riuhtoo ja temmeltää

Taidan olla hieman sekaisin. Tai siis, itsesuojeluvaistossani lienee oikaisemisen varaa. Nyt on nimittäin niin, että eilinen blogihiljaisuus johtui karmeasta olosta, joka tänään näyttää äityneen, jos mahdollista, entistäkin pahemmaksi. Kevätflunssani onkin jotain aivan muuta kuin flunssaa, keuhkoissa painaa ja yskin sen tasoisia vihreitä klönttejä, että tyhmempikin blondi tajuaa lääkärireissun olevan ajankohtaista. Fiksumpi olisi mennyt jo aiemmin.

Ääneni on normaalioloissakin hieman käheähkö, sellainen epänaisellinen viskibasso. Aiemmin se tosin oli vielä käheämpi kunnes sain apua ja neuvoja äänihuuliekspertiltä, jonka ansiosta pyrin nykyään huoltamaan äänihuuliani hieman paremmin. Mutta siis nyt, tällä hetkellä ääneni tulee kuin kaivon pohjalta eikä olo muutenkaan ole kovin hehkeä.  

Olen siis sairas ja taloyhtiössämme on tietenkin juuri tänä viikonloppuna jätelava. Muutenhan asia ei minua hetkauttaisi, mutta kun asuntomme entinen omistaja jätti ystävällisesti aikoinaan vanhat täyspuiset keittiönkaappinsa ullakkovarastoon riesaksemme. Olimme jo hyvissä ajoin sopineet miehen kanssa, että nyt ne roudataan jätelavalle. Vihdoinkin. Ullakolta käsipelillä kierreportaita, mooooonta kerrosta.

Ja minähän en luovuta, vaikka välillä ehkä kannattaisi. Niinpä Nasun päikkäreiden aikaan ei muuta kun hanskat käteen, ylös ullakkokerrokseen ja kaapinraina selkään. Jumalauta, että osasi painaa! Mitä lie täyssementtiä puupintansa alla olikaan, mene ja tiedä. Niitä sitten miehen kanssa kannettin, kiroiltiin ja kannettiin.

Matka alas tuntui maratoniakin pidemmältä, kädet tärisivät, huppari kastui hiestä ja keuhkot tuntuivat painuvan selkärankaan kiinni. Jumantsukka että otti hengestä! Hetken aikaa tajusin miltä keuhkosairaista mahtaa tuntua. Olo on erittäin ikävä kun ei saa hengitettyä, sen voin nyt kokemuksesta kertoa. Note to self: ole kaveri keuhkoillesi, ilman niitä elo ja olo on ankeaa.

Kyllähän ne kaapit alas saatiin, se on selvä. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Mutta nyt en ole varma millä hinnalla ne sieltä alas tulivat. Olo on surkein sitten miesmuistiin, keuhkot painuvat tonnin painoisina syvälle sisäelimiä vasten ja olo on tukala. Alan aavistella ettei tästä kuuritta selvitä. Että pitikin.

Niinpä loppupäivä on kuta kuinkin löffäilty sisätiloissa. Nasua ei haittaa pikkuiset sänkypeuhut, ne kun ovat ipanan ehdotonta suosikkipuuhaa. Tosin nykyään kaikki nämä peuhutkin hoidettaisiin mieluiten alasti. Oma nahka, paras nahka.

Täten julistan sänkypeuhut alkaneeksi.
 Itse kaivaudun heti tänne vällyihin.

  
Kohta et mutsi enää näekään mua, sukellaan peiton alle piiloon sun kutituksiasi.
Ai niin, meinas nämä vaatteet unohtua päälle.

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Punainen collegehaalari - Villervalla
* Muutama sekunti kuvan ottamisesta - Alasti

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, kovasti paranemisia <3!

Anonyymi kirjoitti...

Lepoa ja pikaista paranemista!

t. Tiina ja A.

Elina kirjoitti...

kovasti paranemisia! ei oo kiva sairastaa ja sairastaa... itsellä on ollu kohta puolentoista viikonajan jonkun sortin räkätauti, kokoajan valuu mut muuta ei oo... ei ees ääni kähee... liekkö jotai siitepölyallergiaa... ei voi tietää...

Anonyymi kirjoitti...

Paranemisia :)
/marika

Jemppa kirjoitti...

voi, toivottavasti on jo helpottanut! paranemisia! :)

P.S. eikös tuo haalari ole kameleont designin? ;) Vai näyttääkö vain ihan samalta? :)

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Voi kiitos!

Tiina ja A.: Yritetään levätä ja toivotaan paranemista, ärsyttävä tauti tämä! Sitkeäkin vielä :(

Elina: Ou nou, onkohan se sama kuin tämä? TUleeko sullakin ektoplasmaa nenästä ja kurksta ja keuhkoista? Mullakin tämä on ollut jo puolitoista viikkoa. Paranemisia sinnekin päähän!

/marika: Kiitos! :)

Jemppa: Ei ole helpottanut vielä(kään), prkl! Ja oikeassa olet, haalari on tosiaan Kameleont design ei Villervalla! Sen siitä saa kun räköpäänä ja aivot jumissa koittaa kirjottaa jotain asiaakin. Ihailtavan tarkkanäköistä - Wau! Mut toisaalta, sähän tunnut tietävän kankaistakin yhtä sun toista... ;) My hero!