Nasu se jaksaa yllättää. Tässä on viime aikoina saatu nauttia nassikan tahtoiästä kaikkine ihanine omituisuuksineen. Ja kyllä, minua korjattiin tässä päivänä muutamana ettei tästä vaiheesta enää puhuta uhmaikänä, vaan tahtoikänä. Mikä onkin musta parempi ilmaus, mitäs uhmaa se on jos toisella on oma tahto? Ei kai se nyt ainakaan suoraviivaisesti mitään uhmaa ole?
No mutta asiaan. Omituisuuksilla tarkoitin sitä sattumanvaraisuutta, joka raivokohtauksen saattaa laukaista. Siis kaikki ne arjen miljoonat, aikuisen vinkkelistä pikkuruiset seikat, joiden ei vaan yksinkertaisesti iso ihminen voi ennalta arvata pientä nyppivän.
Puhun tilanteista kuten mustikkapiirakanpalan jäätelön sekaan laittaminen (siis aivan ehdoton, totaalinen eieiei), kotiavaimiin koskeminen väärällä hetkellä (ulko-oveahan EI aikuiset avaa) tai vaikkapa leivän väärän puolen voiteleminen (ja se sitten riippuu tähtien liikkeestä mikä puoli kulloinkin on oikea) .
Joka päivä kun opit yhden näistä salatiedettä muistuttavista kiemuroista, niin et ole yhtään lähempänä totuutta. Aina sitä ipanaa joku asia nyppii. Ei nyt ehkä jatkuvasti, mutta ei se silti ongelmia tuota kehitellä noita närkästysraivareita useammankin kerran päivässä. Sillä siltä nassikka nimenomaan keuhkotessaan näyttää, närkästyneeltä.
Niinpä Nasun sanavarastoon on viime viikot kuulunut erittäin usein käytetty ponteva "ei!". Moni asia, siis voi niiiiin moni asia, saa vastaukseksi ipanalta tiukan ein. Ei ole nälkä, ei jano, ei väsy eikä pottahätä. Ei haluta leikkiä, ei ruokkia Rikiä, ei mennä päikkäreille. Niinpä asioiden retorisesta kyselystä oli tullut jo eräänlainen leikkikin ja tähän pikkunegatiiviin oltiin ehditty tottua, kunnes...
Nasu on löytänyt sanan "joo!". Voi pojat kuinka riemastuttavaa! Ei ole söpömpää kuin pikkuruinen kaveri rinnalla, pienet sormet omissa, joka puistossa vastaa kysymykseen "Haetaanko jätskit?" topakan innostuneella "JOOOOO!".
Jotenkin tulee mieleeni pätkä John Lennonin haastattelusta, kertomus siitä hetkestä, jolloin hän kertoi rakastuneensa Yoko Onoon. Vaikka kertomukseni yksityiskohdat saattavat hieman heittääkin, perusidea oli kuitenkin tämä:
John oli ollut katsomassa Yokon näyttelyä. Eräs teos oli sisältänyt tikkaat korkealle katonrajaan, jonne katsojan oli tarkoitus kivuta. Katonrajassa oli ollut pieni luukku, jonka sisällä oli vain lukenut pienellä "Yes". Haastattelussa John kertoi, että jos siellä olisi lukenut ihan mitä vaan ahdistavaa, negatiivista tai ankeaa mitä maailma on pullollaan, olisi homma ollut siinä. Mutta ei, siellä oli lukenut nimenomaan "Yes".
Ymmärrän Johnia täysin.
No kai nyt meikäläisellä pitää oma tahto olla.
Eihän tästä muuten mitään tule.
No mutta asiaan. Omituisuuksilla tarkoitin sitä sattumanvaraisuutta, joka raivokohtauksen saattaa laukaista. Siis kaikki ne arjen miljoonat, aikuisen vinkkelistä pikkuruiset seikat, joiden ei vaan yksinkertaisesti iso ihminen voi ennalta arvata pientä nyppivän.
Puhun tilanteista kuten mustikkapiirakanpalan jäätelön sekaan laittaminen (siis aivan ehdoton, totaalinen eieiei), kotiavaimiin koskeminen väärällä hetkellä (ulko-oveahan EI aikuiset avaa) tai vaikkapa leivän väärän puolen voiteleminen (ja se sitten riippuu tähtien liikkeestä mikä puoli kulloinkin on oikea) .
Joka päivä kun opit yhden näistä salatiedettä muistuttavista kiemuroista, niin et ole yhtään lähempänä totuutta. Aina sitä ipanaa joku asia nyppii. Ei nyt ehkä jatkuvasti, mutta ei se silti ongelmia tuota kehitellä noita närkästysraivareita useammankin kerran päivässä. Sillä siltä nassikka nimenomaan keuhkotessaan näyttää, närkästyneeltä.
No kyllä suakin närkästyttäis, jos olis koko ajan joku linssilude vierellä.
Ei saa rauhassa enää kaappeihinkaan mennä.
Meitsi kuittaa, adios!
Niinpä Nasun sanavarastoon on viime viikot kuulunut erittäin usein käytetty ponteva "ei!". Moni asia, siis voi niiiiin moni asia, saa vastaukseksi ipanalta tiukan ein. Ei ole nälkä, ei jano, ei väsy eikä pottahätä. Ei haluta leikkiä, ei ruokkia Rikiä, ei mennä päikkäreille. Niinpä asioiden retorisesta kyselystä oli tullut jo eräänlainen leikkikin ja tähän pikkunegatiiviin oltiin ehditty tottua, kunnes...
Nasu on löytänyt sanan "joo!". Voi pojat kuinka riemastuttavaa! Ei ole söpömpää kuin pikkuruinen kaveri rinnalla, pienet sormet omissa, joka puistossa vastaa kysymykseen "Haetaanko jätskit?" topakan innostuneella "JOOOOO!".
Jotenkin tulee mieleeni pätkä John Lennonin haastattelusta, kertomus siitä hetkestä, jolloin hän kertoi rakastuneensa Yoko Onoon. Vaikka kertomukseni yksityiskohdat saattavat hieman heittääkin, perusidea oli kuitenkin tämä:
Oho, meinaako mutsi lainata tähän kohtaan oikein Beatles-legendaa itseään?
Sitä on kyllä jäätävä kuuntelemaan.
John oli ollut katsomassa Yokon näyttelyä. Eräs teos oli sisältänyt tikkaat korkealle katonrajaan, jonne katsojan oli tarkoitus kivuta. Katonrajassa oli ollut pieni luukku, jonka sisällä oli vain lukenut pienellä "Yes". Haastattelussa John kertoi, että jos siellä olisi lukenut ihan mitä vaan ahdistavaa, negatiivista tai ankeaa mitä maailma on pullollaan, olisi homma ollut siinä. Mutta ei, siellä oli lukenut nimenomaan "Yes".
Ymmärrän Johnia täysin.
6 kommenttia:
Meilläkin on nej eri variaatioineen kuulunut sanavarastoon jo pitkään ja onkin yksi useimmin kuuluvista sanoista. Olemmekin oikein yrittämällä yrittäneet istuttaa myös joota ja jaata puheeseen. Nyt niitäkin on alkanut viimein kuulua.
Tänään mies oli kylvettämässä Fridaa. Kylppäristä kuului Fridan kaikuva: "JA! JA!" Mies huusi minulle, että nyt ei meillä asu enää neiti negatiivinen. Frida jatkoi huudahteluaan: "...Ja, det är dåligt!" Heh, kuinka positiiviseksi tuon voi nyt sitten laskea.
meillä on tosta uusia vaiheita, joita ilolla varmaan odottelet jo ;)
haetaanko jätskit... jooo... sitten jätskikiskalle mentäessä keksitään satakaksi asiaa jotka pitää saada määrätä ja jos vielä niistä päästään muka sopuun niin silti lopputulos saattaa olla "en halua jätskiä, haluun siis mut en tota jätskiä vaan halusin sitä toista jätskiä!" no mikset sanonut kun kysyttiin? - kun en halunnut sanoa! -no nyt on tätä jätskiä kun et halunnut sanoa - nyt haluan sanoa!" no joo... huutohan siitä.
tai "joo, on pissahätä" potalla sitten "en haluu pissata" ;D elä siinä sitten :D
tahto on siitä kumma kun se sekoittaa pienen ihmisen niin että se vaan haluu ja ei parhaillaan samaan aikaan. Ja jos sille antaa yhtään tilaa tahtoa on kaikki välillä sekaisin. Sekin mikä ehti välillä jo järjestyä. Niinpä meillä on aina välillä päiviä kun on palattu ihan yhtä sekavaan tilaan kuin niissä ekoissa tahdoissa, kun ei saa mitään selvää paitsi että huudattaa ja tahdottaa... sitten äiti päättää kaiken puolesta ja ilmoittaa miten on ja kumma, silloin tuloksena saattaa olla satakaksi kertaa rauhallisempi neiti kuin tahtoessaan :D tai sitten ei... -se kuun ja tähtien asento nimittäin ;)
Meillä on ihan järkyttävä tahtoikä. Esim. päiväunille käydessä U aina joko pissaa tai kakkaa?!? housuihin, että pääsee pois vaunuista (ja edes periaatteesta ei laiteta vaippaa päiväunille kun ei se sitä tarvi).
Eilen sitä nukutettiin (mies nukutti, mulla ei hermo kestä) 1,5h tänään enää 1h 15 min. ja molemmilla kerroilla kakka. Hän myös ilmoittaa, että "tappelin isin kanssa ja tahallaan kakkasin". Jepjep.
Tommoset perus oven avaamiset ja kuka menee eka jne. on niin peruskauraa ton nukuttamisen rinnalla. Meillä isä nukuttaa joka toinen ilta ja minä jokatoinen. Tahtolaisen mielestä vaan äiti sais illalla nukuttaa. Tänään meni ehkä tunti ja se vaan huusi, että tää on niin epäreilua niin epäreilua kun isi nukuttaa. Mukavaa oli siinä sitten miehellä sitä kuunnella lauantai-illan ratoks. Onneks esikoinen ei välitä ärsyttävän pikkusiskon huuteluista vaan nukahtaa kiltisti.
Just epätoivoissani luin mll:n sivuilta tästä tahtoiästä, se voi kuulemma kestää 5-vuotiaaksi. Vajaa kolme vuotta tätä autuutta siis edessä meidän tytön temperamentilla.
Esikoinen on kyllä ollut tässä asiassa niiiiiin helppo, en edes tiennyt miten paljon lapsi voi vanhempaansa kasvattaa ennen tätä toista lasta. Huoh.
--salla
Heipä hei,
Mikä tuo ihana mekko on?
Meidän 9-vuotiaalta kysytään edelleen ruokailun yhteydessä että laitetaanko kastike päälle vai viereen. Sen verran monet raivarit on tämän asian tiimoilta aikanaan kärsitty.
Nasun asu:
* Siniset sukkikset & lätsä - Metsola
* Mustavalkoinen froteemekko - Metsola
Vadelmia: Tiedätkö, miehen kanssa naurettiin ääneen ku luettiin Fridan huudahteluista. Mikä tyyppi! <3
Annarilla: Ai että, suorastaan riemullahan noita vaiheita tässä sit odotellaan... ei vais, mä luulin, et tämä olis hankalaa, mut kyllä tämä selvästi sit vaan hankaloituu. Ikään kuin mennään vaativuuustasolla koko ajan eteenpäin niin, et vanhemmat on suorituskykynsä äärirajoilla koko ajan. Nice. Ei lepoa ennen hautaa siis.
Salla H: Salla, voi Salla! Luettiin tämä sun kommentti miehen kanssa sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja ulvottiin naurusta. Sori, mut oli kyllä ihan parhaita juttuja. Ja kyllä, me naurettiin teidän arjellenne eikä edes tajuta hävetä sitä :D Se oli vaan niin tyhjentävästi sanottu tuo "...tahallaan kakkasin". U on nero! Meillä kun ei noita nukuttamistappeluita ole ikinä ollut, voin vaan arvella millaista tuskaa ne varmaan on. Meillä Nasu viedään sänkyyn, laitetaan Barba kainaloon ja ovi kiinni. Se on siinä, on aina ollut. Kaipa sekin sit kohta vaikeutuu infernaaliseksi, mut toistaiseksi vielä nautitaan näin helpoista illoista... kop kop. Mut hei, mieti millaiseksi Gandhiksi sä tässä nyt kasvat! Siinä ei paljon työelämän hankalat asiakkaat tms. enää paina ku on vääntänyt yhden tahtoilijan kanssa parisen vuotta ;)
Anonyymi: No sehän on Metsolan vanhemman malliston froteemekko, löysin ton nasun Facebookin myyntipalstalta käytettynä.
Satu: Ihminen on tosiaan siitä hassu, et se oppii eikä unohda ;)
Lähetä kommentti