Nyt se kertoo koska kertoo

Kovin on repaleista tämä päiväkirjan pitäminen. Olen itsekin jo tottunut niin siihen, että päivittäin saan muutaman sanasen elettyä elämää ja ajateltua aatoksia ylöskirjattua. Niinpä tämä hajanaisuus ja tuntien käsistä valuminen ärsyttää ehkäpä eniten minua itseäni. Tiedän, että ainakin osaa teistä se riepoo ja voin vakuuttaa, että niin todella riepoo minuakin.

Tiedän kokemuksesta, että silloin kun ei aikaa jää omille harrastuksillekaan, on puuhaa liikaa. Pyrin välttämään moista, mutta elämässä aina välillä tuppaa käydä niin, että asiat ikään kuin tiivistyvät. Kaikki pläjähtää päälle samanaikaisesti, uskon että tiedätte mistä puhun. Tällöin ei auta suotta pyristellä vastaan, vaan kannattaa suunnata kaikki energia röykkiön purkamiseen ja lastin alta esille kaivautumiseen.

Me elämme tuota vaihetta nyt, olemme eläneet jo useamman viikon. Minä olen päivät yhä vielä töissä (lomaa odotellessa!) ja illat, viikonloput & yöt menevät erinäisille projekteille. Kukaan ei tällaista asioiden tihentymää toivonut, mutta tällaisen se elämä nyt eteemme paiskasi ja kyllä tästä selvitään. Pieni pätkä tsemppiä ja itsesuggestiota niin johan taas mennään!

Tällä hetkellä unelmatehtaassa pyöritetään sitten jo niin suuria kierroksia että kohta pölähtää. Tai no, sen voin nyt jo luvata, että elokuun alussa paljastan koko sopan ja mistä kaikesta oikein on kyse. Ei tarvitse kärvistellä enää pidemmälle, nyt se vihdoin paljastetaan. 

Ajatelkaa nyt, alle kaksi viikkoa ja unelma saa vihdoin julkaisukelpoisen nimen... hui kauhea kun jännittää!

Tyynenä suunta horisonttiin, ollaan ikään kuin siististi laskevinaan.

Ja sitten yhtäkkiä apinamainen liaaniroikunta äänitehostein.

Herätetään hetki huomiota.

Ja palataan lähtöasetelmaan.