Sana hallussa

On pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoitella Nasun hurjaa tahtia kasvavasta sanavarastosta. Tunnen itseni huonoksi äidiksi ja syystä. Nasun vauvakirjaa ei ole sitten ipanan elämän neljännen kuukauden jälkeen täytetty laisinkaan ja nyt meinaa unelmista horistessa unohtua täältäkin nämä natiaisen elämän pienet suuret askeleet. Hyi hyi Heli.

No, päätinpä sitten aloittaa sanalistauksen. Tiedättehän, listata ne kaikki sanat jotka nasukka tähän mennessä osaa itse sanoa. Tehtävä osoittautui jo lähtöruudussa masentavan valtavaksi. Nasuhan osaa niin hurjan monta sanaa jo, että kuinka tällainen kiireen syövyttämä horopää nyt ne voisi millään kerrasta muistaa? Ainakaan työntäyteisen viikonlopun jälkeen?

Yritetään parhaamme, sanoi täi kaljussa harhaillessaan. Eli nämä sanat nasukka ainakin osaa sanoa: "tyttö, äiti, isi, kukka, pyörä, mehiläinen, mennään, ei, tule, kakka, essu, kissa, koira, ukki, maito, peitto, anna, hattu, avaa, pomppii, kiikka, barba, auto, rekka, ankka, pallo, sukka, heittää, pikku kakkonen, kana, nami nami, kuumaa, vettä, hei hei, itte, nälkä, käsi."

Aikas hyvin alle kaksivuotiaalta, eikös? 

Joo, siis mä oon täällä kiikassa tuon tytön vieressä keinumassa. 

Ja mun kisuni lepää tuossa jaloissa.

Tunnettujen sanojen lisäksi Nasulla on käytössään oma kieli. Kuulemme usein puistossa, kaupassa tai vieraisilla kommentteja siitä, kuinka paljon nassikka puhuu. Se puhua pälättää omiaan, selittää, lauleskelee ja touhottaa. Koko ajan suu käy kuin papupata, mutta mitään ei kukaan tuosta sanavirrasta valitettavasti ymmärrä. 

On suorastaan raastavaa kuunnella kuinka ipana selittää pitkät pätkät jotakin asiaa, innosta soikeana touhottaen, ja itse et vain ymmärrä. Tuijotat lastasi vailla minkäänlaista ideaa siitä mitä sinulle juuri huolella selitettiin. Tämän jälkeen nassikka selittää asiansa uudelleen, selvästi samoja sanoja käyttäen, etkä sinä edelleenkään ymmärrä yhtä hölkäsenpöläystä. Voi Nasua, mahtaa olla turhauttavaa jakaa viisauksiaan näin harvinaisen dorkille ja kuullunymmärtämisongelmaisille vanhemmille.  

Oma tarinansa on toki sanat, jotka Nasu ymmärtää. Tuntuu, että se oikeastaan ymmärtää jo ihan kaiken puheen, kenties syvällinen horina esimerkiksi Kantin filosofisista tulkinnoista voisi vielä mennä hieman ohitse, mutta koko lailla tämä arkinen elämä puuhineen & läppineen tuntuu ipanalla olevan  jopa pelottavan hyvin ymmärryksessä.

Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun nassikka laukoo ensimmäisen arjen tuoksinassa kuulemansa ärräpään ilmoille. Meikäläisen huulilta kun tuppaa kohellustilanteessa karkaamaan satunnainen perkele silloin tällöin. Ja vaikka pyrinkin kirosanattomaan arkeen (muutenkin kuin lapsen takia), olen sen verran kova rymyämään että välillä se manasana ilmoille pärähtää. Ja aivan varmasti ne on jo huolella ipanan kovalevylle talletettu.

Tam-di-dam-dam-dam...  tällaisen buddhan suustako jotain ärräpäitä tulisi?

                 Mutsi hei, hienot naiset ei kuulemma kiroile.