Meillä on kaupassa anoppilan tuoreita omenia tarjolla. Keräsimme niitä koriin (tai no, rehellisyyden nimissä appiukko keräsi), laitoimme tarjolle ja hyvin näyttävät maistuvan. Ja ovat meinaan ehtaa luomua, suoraan anoppilan takapihan puista noukittuja.
Niilläkin on punaiset posket.
En muistanut kuinka hyvältä omasta omppupuusta noukitut omenat maistuvatkaan. Koko lapsuuteni olen niitä syksyisin massutellut, mutta viime vuosina ovat omput jääneet aika lailla unholaan. Vaikka meillä on Tammelantori käytännössä naapurissa ja sukulaistenkin puutarhat omppuja pullollaan, ei vain ole tullut syötyä niitä. Vallan olin jo unohtanut valkean kuulaan maun.
Vaan ipana se on tuonut nämäkin herkut takaisin arkeemme. Nasun suurinta hupia kun on käyskennellä mummolan puutarhassa ja poimia omppuja parempiin suihun (lue: omaansa). Kuuleman mukaan muutamaa mätääkin on epähuomiossa tullut maisteltua ennen kuin ne on rivakasti singottu kohti naapurin tonttia.
Nämä ne vasta ovat herkkua!
3 kommenttia:
Hyijyijyi... naapurin tontti päin... :) meinas hitusen ehkä hihityttää...
Hyvä idea! Minulle on syntynyt suuri omppu-ongelma kun muutimme nyt ensimmäiseen omakotitaloomme. Omenapuita oli alkuun tontilla jopa 8! Onneksi kaivinkoneen alta piti kaataa puolet pois..
Mutta silti omppuja riittää enemmän kuin omiksi tarpeiksi :)
Elina: Khihhih ;) Arvaas vaan hihityttikö mua? Vaikka mun tarvis varmaan olla se joka moisesta nuhtelee.
Vauhtivekaroiden äiti: Ei muuta ku teet itse saman! Meillä on omput menneet kauheeta vauhtia, maistuvat siis monelle. Suosittelen - tulee hyvä mieli ja omput eivät pääse mätänemään maahan. ONNEA myös uuteen kotiin, on sullakin pitänyt siis viime vuodet hoppua ;)
Krista: Miksä mikäs se täällä...? Täytyyykin käydä tsekkaamassa :)
Lähetä kommentti