Nyt on nasukalla viimeinenkin rutiini alkanut rullaamaan, nimittäin väkisin kahdella tunnilla siirretty päivärytmi on alkanut pyörimään ja ipana nukkuu hoidossa jo rontin tunnin päiväunia. Vielä kun päästäisiin siihen normaaliin ronttiin pariin tuntiin, olisin täysin tyytyväinen. Mutta hyvä on näinkin, aloimme olla jo hieman helisemässä ylikierroksilla iltaisin käyvän naperomme kanssa.
Onni on ihana hoitopaikka, todellakin. Ritva on ehkä maailman herttaisin hoitotäti, lämmin ja lempeä. On ihanaa jättää hoitoon lapsi, joka jo ovella hyvissä ajoin alkaa hokea "hei hei" ja pyristelee kohti leikkipaikkoja. Hoitopaikan kavereista kun on tullut jo melkoisen tärkeitä kamuja, joista innostuksesta puhkuen jutellaan kotona kaiket illat.
Kännykässä on säilössä monia kuvia viime viikoilta, joita olin ajatellut nyt teille postata - mutta kah! Olen mennyt hävittämään kaikki kännykkäni piuhat, latureineen päivineen. Ei onnistu kytky tietsikkaan, ei akun lataus. Suutarin lapsilla ei totisesti ole kenkiä.
Niinpä laitetaan nyt tunnelmapalaksi muutama Kätkön huonekalu sekä kuva avajaisia edeltävältä yöltä. Siinä uunituore yrittäjäpariskunta on juuri viimeistelemässä liikettään, kello on 04 aamulla ja ahkerat kuhnurit nojailevat toisiinsa väsyneenä ja pöllämystyneinä. Ehtiihän sitä haudassakin nukkua.
Onneksi on tuoleja, joilla istua.
Ostaisitko näiltä auton? En minäkään.
Kerrassaan luotettavan näköistä porukkaa.
Jaa miksikö taas Kätkön kuvia? No vaikka sen vuoksi, että nyt juhlitaan Kätkön nettisivujen aukeamista. Sillä vihdoinkin ne ovat auki, tsekatkaapas: Klik! Ja vaikka olen aiemmmin vannonut kautta kiven ja kannon, ettei tähän blogiin mainoksia ilmaannu, sallittakoon kiellon päälle yksi pirteänpunainen linkki tuolla sivubannerissa... joohan? :)
5 kommenttia:
Nyt tulee tämmöinen pieni herkkisteksti. Oon tätä blogia nyt jo reilun vuoden lueskellu ja täytyy kyllä sanoa että ootte aivan hirmuisen hurmaava pikkuperhe! Itse koen ehkä pientä kateellisuutta kun tätä blogia luen :D
Teidän perheestä saa vaan sellaisen kuvan että toisia tuetaan ja kannustetaan oli tilanne mikä tahansa. Oon ihan hirmuisen onnellinen teidän puolesta kun saitte toteutettua unelmanne (kumpa sitä itsekkin joskus uskaltais)
Harmi vaan kun itse asun täällä Pohjois-Suomen puolella, mutta hyvällä tuurilla joskus pääsisin teidän Kätköä kurkkaamaan (jos ensi kesän aikana sinne ilmestyy nuori punapää joka alkaa kiljumaan kuin pikkutyttö teidät nähdessään, niin ei huolta, se olen vain minä)
Hurjan suuret määräät virtuaalihaleja koko perheelle ja kovasti tsemppiä Kätkön kans!
-Emppu
Heli, sharetat lähettämällä itsellesi ne kuvat sähköpostilla. Niin mää aina teen, mä mitään puhoja ehdi etsimään :D
Minäpäs laitan tuon kätkön linkin pikkuokkoon...
piuhoja siis, ei puhoja :D
Ihan pikaisesti vain: onnea Kätkölle, tulen kyllä, ihanaa, kun olette takaisin, Nasua ja Nasun juttuja jo ihan ikävä ja nyt klisk nettipuodin puolelle!
-Emppu: Aaawww! Voi sua ihana Emppu! Mitä ihmettä voin näin ihanaan kommenttiin vastata? Vedit mut mykäksi ja voin vakuuttaa, että sitä ei hevillä tapahdu. Kyllä säkin uskallat unelmiasi toteuttaa, usko pois! Ihmisessä on valtavasti voimavaroja ja elämästään voi ja kannattaa tehdä näköistään. Lähetän sulle valtavasti tsemppiä ja onnistumisia unelmiesi tiellä :) Ja todellakin jos tänne Tampesteriin saavut, tulet meitä moikkaamaan! Täällä me olla möllötellään ihan taviksina, ruokaa rinnuksilla ja huonoille jutuille hohotellen. Seuraan saa liittyä aina ;)
Kiki: No kah! Nainen on nero! Niinhän mä tein ja heti sain sirkuskeikasta muutaman kuvan talteen. On sit vaan kuvaajan moka ettei itse sirkuksesta näy kuvassa jälkeäkään, haha :D Ja voi kuinka ihanaa olis jos Kätkön blogiisi linkkaisit *punastelee mielihyvästä ja kiitollisuudesta*
Johanna: Hihi, pikaisesti kiitollisena takaisin: Kiitos! Tule ihmeessä! Ihanaa olla takaisin ja mulla oli teitä ihan kamala ikävä kans! Ja nettikauppa tulee sivuille myöhemmin, vielä ei saatu sitä aikaiseksi - sori! :)
Lähetä kommentti