No niin, sormenpäätä koristaa nyt melkoinen tuppo ja viisi tikkiä. Oli meinaan lasi leikannut jokseenkin syvälle ja olo on kuin koheltajien ykkösellä, uunojen uunolla. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä jouduin odottamaan Acutassa vain kaksi tuntia, toisin kuin viime kerralla. Ja tällä kertaa ei ollut edes ipanaa matkassa mukana.
Tajusin tänään, että runneltu sormeni on juurikin tuo vihkisormi, suurten lupausten ja sitoumuksen sormi. Ja nyt tämä symboliarvoilla painotettu sormi on haljennut kahtia, ihan konkreettisestikin. Kieltäydyn näkemästä asiassa mitään maagisia enteitä tyyliin kahvinporoista tuijottava piru ja sitä rataa. Mutta kipeä sormi on, mokomakin.
Otti ja halkesi, mokoma.
Eipä näytä enää iloiselta hodarilta, vaan lähinnä vihaiselta lihikseltä.
Tänään olemme Nasun kanssa viettäneet tyttöjen iltaa kun miehen entiset työkaverit järjestivät hänelle yllätysläksiäiset. Eikä ole sattumaa, että ne ajoitettiin Monsters of Pop -festarin ajankohtaan. Nasun kanssa osallistuimme miehen harhautukseen ja saatoimme pahaa aavistamattoman uhrin entiselle työpaikalleen. Siellä odotti punainen matto ulkotulineen, puheineen, yllätyslahjoineen ja iloisine työkavereineen. Kaiken huipuksi miehelle oli teetetty pelipaita, joka juhlallisesti sitten jäädytettiin ja nostettiin työpaikan kattoon. Että osaa olla ihania ihmisiä nuo miehen työkaverit, voi että!
En ole hetkeen kuvannut Nasua järkkärillämme ja suorastaan häkellyin kun latasin illan kuvat koneelle. Kuka onkaan tuo suloinen pikkutyttö kuvissa? Etäisesti minua muistuttava, kuitenkin niin itsensä näköinen? Ja missä on se pieni vauvani, hänestä ei näy enää mitään jälkeä (paitsi ehkä pieni kuolavana leualla)?
No mä oon tietty MÄ.
Jaa sun näköinen vai? Augh!
Onneksi sentään etäisesti, hehee.
1 kommentti:
Nasun asu:
* Paita ja byysat - Metsola
* Hippitukka - Saksia karttavan äidin jäljiltä
Lähetä kommentti