Kassan taakse muumioitunut mummo

Hyvää sadeiltaa rakkaat lukijat! Tänään oli allekirjoittanut tulisilla hiilillä, kun Kätkö kassajärjestelmineen lankesi vain ja ainoastaan meikäläisen hennoille hartioille. Nasu oli mummilassa, mies reissussa ja minä pidin putiikin pystyssä. Pelottavan kuuloinen yhtälö.

Siis todellakin. Vetää meikäläisenkin aivan vakavaksi.

Tämän aamuisen alkuräpeltämisen nähneet eivät kyllä varmasti usko, että omaan vuosien kassakokemuksen. Olen paukuttanut tavaraa kuitteihin niin Vesa Vikkulassa, UFF:ssa, Särkänniemessä kuin Vapaa Valinnassakin. Puhumattakaan useampien kesien festarikeikoista. Ja silti, voi silti olin aivan helisemässä (hihi) tuon oman järjestelmämme kanssa. Eilen illalla jännitti oikein vatsanpohjasta saakka, vaikersin miehelle etten taida enää osata koko hommaa.

Mies sitten kirjoitti lapulle yksityiskohtaiset neuvot, valoi itseluottamusta ja lupasi vastata heti jos vaan soittaa kilautan. Ja pah! Ensimmäisen hätätilanteen tullessa sai puhelin tuutata tyhjää kuin kaupungin hammaslääkärin varausnumerossa konsanaan. Hätätilanteesta selvittiin sillä, että neuvottelimme asiakkaan kanssa yhdessä hinnat eräille korvakoruille. Mitäs oli mies jättänyt hinnoittelematta.

Olipahan vaan kiva päivä! Ja se johtuu nyt kyllä lähinnä siitä, että meillä on vaan niin ihania asiakkaita. Otin kauppaan kutimet mukaan (se keväällä aloitettu Nasun oranssi villatakki on edelleen kesken), vaikka mies päivitteli minun näyttävän kassan taakse muumioituneelta mummolta, jos ne mukaani otan. No, ehdin luoda hihaa varten 31 silmukkaa ja kutoa yhden kerroksen, muuten piisasikin hoppua asiakkaiden parissa. 

Nasulla oli myös ollut nasta päivä mummilassa, kuinkas muutenkaan. Oli tehty puutarhahommia, ruoanlaittohommia ja kakkahommia. Päiväunia ei sen sijaan oltu maltettu nukkua, vaikka nukuttajana toiminut ukki olikin esimerkinomaisesti simahtanut. Kun on kovin kivaa, ei sitä aikaa halua tuhlata nukkumiseen. Ymmärrän nassikkaa täydellisesti, enpä olisi itsekään tänään malttanut päikkäreitä vedellä.

Ajelen mielummin tällä prinsessamopollani kun haaskaan aikaa sängyssä makaamiseen.

Se on kuules mutsi meillä lapsilla niin, et on ihan liikaa puuhaa ja liian vähän aikaa.

Mistä tulikin mieleeni ne legot tuolla laatikossa.

Nyt odottelen miestä kotiin pää täynnä suunnitelmia. Päivä Kätkössä toi sellaisen energialatauksen keskelle sitkeästi jankuttamaani syysväsymystä, että huomenna ajattelin ottaa poran toiseen käteen ja vasaran toiseen. Siitä syntyy sitten joko jotain tosi nättiä tai tosi kaduttavaa. Joka tapauksessa huomenna tämä oman kodin tuunaaminen saa taas jatkua. Pitäkäähän peukkuja että menee putkeen (harvoin menee).