Tänään sain taas muistutuksen siitä kuinka turmiollista äidin parin minuutin sohvalle simahtaminen voi olla. Termiittimme oli välittömästi puuhissaan ja itse heräsin vasta pahaenteiseen, lähinnä maaniselta joogilta kuulostaneeseen hyminään "kaaaak-ka, kaaaak-ka". Unenpöppöröissäni tulkitsin ipanan mumisevan kakkaansa ja näin jo sieluni silmin ulosteella maalatun keittiömme.
Könysin pystyyn nopeammin kuin se kuulu hauki rannastaan ja mennä römistelin keittiöön. Ja kah! Onneksi näky ei ollut kuorrutettu sillä ruskealla tahnalla millä pelkäsin. Kerrankin säkää, tämä näky oli kaikin puolin makoisampi.
Sä et sitten näe mua.
Kiesus miten tätä herkkua nyt mun käteeni on joutunut?
Pakkohan sitä oli seuraksi lattialle istua ja kaapaista kunnon nyrkillisen suuhun. On se vaan niin hyvää, voi poika!
3 kommenttia:
Ihana, mikä tuossa puuhassa noita pikkuneitejä 2-vuotiaita noin viehättääkin? Meillä tuo kuukauden pari nuorempi neiti oli eilen kuorruttanut puoli kotia Dumlen vastaavalla versiolla. Ilmeisesti isi oli unohtunut hetkeksi katsomaan uutisia tms. kun olin koululla vanhempainyhdistyksen kokouksessa :)
wow, asenne kohdillaan... itsekin mukaan vaan... vaan kyllä mulla ainaki vois tässä väsyn vallassa hitusen siepata tollanen näky... :)
Meillä tuota ei tapahdu... onhan nuorempi jo yli 3v... :D
Tanttarella: Mä veikkaan et se on tuo sotkemisen riemu yhdistettynä suussa sulavaan herkkuun. Ai jai, se Dumle olis varmaan vieläkin suurempi hitti, täytyykin jättää ostamatta.... ;)
Elina: Se on kato oiva tekosyy tuo ipana! Eihän sitä nyt kolmevitonen kehtais ilman nassikkaa nelinkontin kaakaota suuhunsa kauhoa, eihän? Hihih ;)
Lähetä kommentti