Tuntuu, ettei mua tarvita kohta mihinkään. Paitsi välillä ehkä kutittelemaan, ruokkimaan ja sylittelemään. Mutta siinä se sitten onkin. Nimittäin ipanan hoito. Pikkukaverista on tullut niin oma-alotteinen, itsekseen puuhaava ja jästipäinenkin, että turha siihen on mutsin änkeä väliin mitään yrittämään.
Vaipanvaihtokin sujuu jo seuraavanlaisin proseduurein:
1. Ipana alkaa riuhtoa vaippaansa pois, kuorii itsensä turhista vaatteista ja roikottaa poistettua vaippaa voitonriemuisena kuin Houdini kahleitaan.
2. Vanha vaippa viedään tomerasti roskiin.
3. Pienet jalat tassuttavat päättäväisesti potan suuntaan.
4. Vessasta kuuluu erittäin ihastuneella äänellä huudettu "kakka, wau!" tai "pitta, wau!" kulloisestakin tuotoksesta riippuen.
5. Keittiön kaapista haetaan uusi vaippa, joka avataan ja levitetään lattialle valmiiksi auki.
6. Nasu asettelee itsensä tarkasti vaipan päälle makaamaan ja ohjeistaa vanhempansa kiinnittämään uuden vaipan paikoilleen. Koska luottamus vanhempien motorisiin kykyihin on selvästi laskemaan päin, avittaa Nasu tapahtumaa hanakasti teippejä itsekin liimaillen.
7. Ipana kimmahtaa ylös ja pukee housut päällensä.
8. Vilahdus vaan ja leikit jatkuvat kun ei mitään.
9. Jälkeenjääneet vanhemmat toteavat jälleen oman turhuutensa, tässäkin asiassa.
Kiskasen nämä byysat vaan ylös ja sit taas mennään.
No, miksei toi vaipan reuna nyt asetu? Ja lettikin vielä silmillä, hmph.
Olemme miehen kanssa jo useaan otteeseen todenneet, että nasukalta voisi mitä ilmeisimmin jättää jo päivävaipan pois ja luottaa naperon omaehtoisuuteen. Ongelma onkin vain se, että emme oikein ole varmoja kuinka se tapahtuu? Vaippa vaan pysyvästi pois ja se siitä? Voiko se vaan olla niin helppoa? Augh, että on taas amatööriäiti-olo, eikö tämä kädettömyys koskaan lopu?
Kerronpa vielä toisenkin arkisen esimerkin: ruokahetki. Ensinnäkin ipana ilmoittaa meille ruokahetken ajankohtaisuudesta kiekaisten pontevasti "NÄLKÄ!", minkä jälkeen nassikka säntää päättäväisesti keittiöön.
Kolinasta kuulemme kuinka syöttötuoli siirretään pöydän alta esiin eikä mene kahta sekuntia kauempaa kun tuolilta kuuluu jo seuraava käsky "Anna maito". "Niin se karjuu kuin mikäkin kaleeriorjien käskyttäjä" katsahdamme miehen kanssa toisiimme ja siirrymme kuuliaisina keittiöön.
Katohan, vanha mutsikin ehti kameroineen matkaan mukaan.
Ei muuta kun katsot ja ihailet, ootkos yhtä nopeaa marakattia ennen nähnytkään?
Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Salakavalasti, varoittamatta ipanani on selvästi jo pikkulapsi. Ei mikään vauva enää. Eihän se kohta tarvitse meitä enää mihinkään, niin olemme miehen kanssa jo semiturhia statisteja kun nassikka painaa itsekseen menemään. Hommat järjestyvät ja asioita tapahtuu.
Mahtaa olla vinkeän voimaannuttava tunne, tuolle nassikalle meinaan. Ja niinhän sen kuuluu ollakin, tämän maailman järjestys. Tulethan Nasu joskus sinne vanhainkotiinkin käymään, kalkkisporukoitasi moikkaamaan?
10 kommenttia:
Nämä sun tekstit on ihan mahtavia! Taas sain täällä nauraa ja nyökytellä tasaisessa tahdissa, niin tuttua, niin tutta. Meillä vaan ei vielä housuja taideta saada takaisin ihan omin avuin, mutta puhetta tulee, kuin ruuneperiltä ja minä itte vaihe on huipussaan. Ei tartte autaa, ni!
Kannattaa ihmeessä koittaa miten päivä ilman vaippaa menee ja ehdottaa vaikka hoitopaikassakin samaa jos Nasu on yhtä toimelias asian suhteen sielläkin. Itse laittaisin varmaan ulos ja päiväunille vaipan näin aluksi. Ja saahan sen vaipan aina takaisin kokopäiväiseen käyttöön jos takapakkia tulee :) Mut mieti miten päheenä Nasu varmaan olis kun sais isojen tyttöjen pikkarit jalkaan!
Aivan ihana typykkä! Niin reippaan ja tomeran oloinen :)
Johanna: Kiitän ja kumarran! On nämä naperoiden vaiheet ja tempaukset vaan sellaisia... täytyis varmaan opetella puhumaan vaan ipanan elämästä eikä aina vaiheista, sillä perusarkeahan tämä kyllä on.
Paulis: Kiitos tsempistä, just miehellekin puhuin että pitäis kyllä kokeilla kuinka meidän vaipatta käy. Eihän sitä muuten voi tietää. Tietty pitäis eka hankkia niitä pikkareitakin... :)
Suski: Nasu kiittää kehuista ja toteaa jotta virtaa kyllä piisaa, joo :D
Tai sit hommaa harkkahousut (kesto). Kestää noin yhdet pisut ja on kuminauhavyötäröiset pikkarimalliset, joten lapsenkin helppo sutaista alas. Kaveriksi mahdollisesti vielä babylegs-säärystimet. Joitain kuminauhavyötällisiä sivunepillisiä kestoja voi kans nähtävästi käyttää samaan tapaan housuvaippana.
***
Ja tässähän ei puhunut kokemuksen rintaääni kun meidän nassi on yhäkin vuotta nuorempi. Mutta osaa sekin jo sujuvasti potalla istua.
retu-p: Loistoidea! Oon kuullut noista mystisistä harkkahousuista rnnenkin, mutta vasta sun kommenttisi sai mut nettiin tsekkailemaan koko konseptia hieman tarkemmin. Vähänkö mä ihailen sua, ku oot jo näissä(kin) mua paremmin selvillä, vaikka edelleens e vuoden eprässä tuutte :) Onneksi, niin voit aina jeesiä mua!
Hahhahhaa, joo varsinainen Asiantuntija olen. No, vaippamaanikko kumminkin. Ai että mulla kestoja niiiiiin siisteillä kuoseilla että vekaran vaatteet kalpenee niiden rinnalla. Mut "harmin" paikka kun sulle ei enää taida kannattaa niitä hehkuttaa. Meidän nappula osaa muuten sanoa jo hienosti kakka, joskus jopa etukäteen. Kyllä siinä äidin sydän paisuu ylpeydestä.
retu-p: Rakkaani, mun mittapuulla ja kriteereillä sä olet nimenomaan Asiantuntija: tietoa ja taitoa enemmän ku mulla eli voin tukeutua apuusi :) Ja hei, kakka on aina hyvä osata sanoa. Tarpeiden ilmaisemisen lisäksi sillä voi mm. naurattaa ja solvata muita.
Sunnuntain sarjakommentoija tässä morjens. En tiiä, onko tää jo vanhentunutta infoa (eli ootteko jo edenneet vaipattomuuden tiellä) mutta meillä alettiin vähän niinkuin puolivahingossa olemaan ilman vaippaa kotona jo jonkin aikaa sitten. Meillä ei oo kuin yhet harkkahousut ja ne on vielä liian suuret, joten otettiin ihan kalsarit käyttöön ja ne kun riisuu ja neuvoo pojan potalle, niin sehän menee. Vain päikkärillä ja yöunilla on vaippa, päikkärien päälle se on usein kuiva. Ulkona ja reissussa toki on edelleen vaippa käytössä. Jos vaan tarkenee olla ilman housujakin välillä, niin onhan se kätevää, tosin Nasuhan osaa rissua ja pukea jo hienosti!
vilppumaan erika: Hei sinä ihanainen sarjakommentoijani! Noinhan meilläkin tosiaan nämä kotopäivät sujuvat eli usein ilman vaippoja ja potalle sihtaillen. Harkkahousuja en edelleenkään ole saanut aikaiseksi ostaa, tuskinpa saankaan...
Lähetä kommentti