lauantai 20. lokakuuta 2012

Uudisraivaajana kaappisavotassa

Kaappien raivaus vol ääretön jatkui tänään. Taisin mainitakin, että keittiösavotasta humaltuneena ajattelin hyökätä seuraavaksi vaatekaappien kimppuun. No, sen tein. Tänään oli vuorossa kaappi, jonne olen viime vuodet lähinnä työntänyt tavaraa. Kaappi on eräänlainen lisävaatekaappi ja siellä majailee vain minun vaateitani, tosin niillä on seuranaan mm. Guitar Heron rumpusetti, nelisenkymmentä laukkua ja laatikollinen vöitä. Ja ne eivät kaikki todellakaan ole sitten minun.

Morjesta vaan, sopii aloittaa.

Kuva luo valheellisen illuusion semisiististä kaapista, sillä kaikki se osa kamasta, joka kaatui niskaan ovea avatessa, on jo siivottu pois. Tässä kohdin voisin myös paljastaa, että kyseinen kaappi on yli kaksi metriä syvä. Kyllä, luitte oikein. Yli. Kaksi. Metriä. Ihana kaappi, jolla on pohjaton ruokahalu.

Nasu jaksoi aikansa päivystää vierelläni kaapista paljastuneita tavaroita tutkien. Sieltähän se Manducakin löytyi, olin huolella sen tuohon vaatetankoon talteen ripustanut. Harmi vaan, että sen päällä oli kolmet housut ja kaksi hametta kasassa, minkä vuoksi koko Manducasta ei näkynyt remmin remmiä. 

Päivän voittajahetki koettiin sillä hetkellä, kun sain kieputtaa Nasulle samanlaisen ponnarin kuin itsellenikin. Tästä se lähtee, ensi kerralla se saa ehkä olla päässä jo vartin pidempään. Mutta kiesus kun on söpö!


Jumanskekka mitä tuo mutsi tuolta kaapista esiin kantaa!
Kohta se jää ton kasan alle. Satavarma.

Jossain vaiheessa ipana kyllästyi ja poistui paikalta. Minä havahduin jälleen ihan liian myöhään siihen haudanomaiseen hiljaisuuteen, joka kämpässä äkisti vallitsi. Pienen pieni kilinä keittiöstä paljasti termiitin olinpaikan. Parilla harppauksella olin keittiössä, mutta mitäpä se auttaa jos on jo auttamatta useita minuutteja myöhässä?

Hahaa mutsi! Salakaakaoilija iski jälleen!


Nautiskelen saaliistani nyt kaikessa rauhassa, minkäs enää teet?

Siinä puuhaillessa tämäkin päivä sitten mennä hurahti. Mies lähti viettämään miesteniltaa heviherjabändinsä (älkää edes kysykö) biisi-iltamiin ja meikäläinen pähkäilee nyt sohvan nurkassa, josko sitä avaisi hurjana naisena oikein punaviinipullon. Jotenkin tekisi mieli hörppiä hieman punkkua, en edes muista koska viimeksi punaviiniä olen juonut. Ja se(kin) on melko huolestuttava havainto.

Mutta nyt, tässä kynttilöiden palaessa, kissan röhnöttäessä jaloissa ja takan hehkuessa lämpöä tekisikin yllättäen mieli lasillista hyvää punaviiniä. Se on joko punkku tai suklaalevy.... tai hitto vie, miksei molemmat? Lauantai-iltoja!

3 kommenttia:

Äni kirjoitti...

Piiiitkästä aikaa kommentoin, vaikka ahkerasti luenkin!

Mä täällä kieli pitkällä odottelen, milloin pääset siivousurakassa Nasun vaatekaapille. Hakusessa värikästä 80cm "rätei ja lumpui" Typylle. ;D

Pakko myös hehkuttaa, että täällä on vihdoin jakauduttu. MiniTyyppi on nyt 11pv vanha. Vielä muutama päivä saadaan nauttia koko perhe yhdessä kotoilusta, mutta sitten mies palaa jo töihin. Sitten saankin yrittää venyä kahtaalle, kun ainakin nyt näyttää osuvan molempien lasten ruokinta-ajat ja sylikaipuut valitettavasti yhtä aikaa. Mielenkiintoisia aikoja elämme. ;) (Niin, ja Tyyppikin on tyttö. Tummat hiukset ja silmät aivan kuten Typylläkin pikkuvauvana.)

Jane kirjoitti...

Tuo kaappikuva kirvoitti sännööliseltä lukijaltasi ekan kommentin blogiisi, tunsin niin valtavaa sympatiaa, koska itsellänikin on kaappi- ja laatikkourakka meneillään. Eikä loppua näy.

Kiitos kivasta blogista, elämästänne ja suloistakin suloisemman Nasun kehittymisestä on ilo päästä osalliseksi. :)

Heli kirjoitti...

Äni: Hei ihanaa, moikka! Pitkästä aikaa todellakin :) Kiva kuulla että siellä yhä olet ja aivan ihania uutisia sulla!!! Tässä yhtenä päivänä itse asiassa mietinkin, että teidän pikkuruinen taitaa olla jo syntynyt... Voi ONNEA! <3 Kyllä se vaan uusi elämä on aina sellainen ihme ettei sitä meinaa pieni ihminen tajuta. Ihan herkistyn. Ja kyllä niitä vaatteita tuolla taas olis laatikkosotalla, laita vaikka mailia mitä ehkä kaipailisit eniten :)

Jane: Hei ihana Jane, kiitos ensimmäisestä kommentistasi! Toi on ihan järkyttävä savotta tuo kaappikimara, mute ei sitä keskenkään pysty enää jättämään. Miten sulla menee, urakoitko kodin kaikki kaapit vai vaan tietyt?