Tänään on vainonnut karmea tunnen siitä, että olen unohtanut jotain. Että pitäisi olla jossakin, tehdä jotain, muistaa jotain. Tunne on sikäli ärsyttävä, etten yksinkertaisesti muista mitään. Siis mitään mitä pitäisi muistaa tai olisi unohtunut. Silti tunne ei jätä rauhaan.
Mutta minkäs teet? Kun ei yksinkertaisesti tiedä mitään missanneensa, taidan tuudittautua tietämättömyyden turvalliseeen höttöön. Eiköhän sekin ajan kanssa selvinne, jos jotain olen tyrinyt.
Asiasta kakkavaippoihin. Tai oikeastaan niiden puutteeseen. Otin Ritvan, the iki-ihana-hoitotädin kanssa puheeksi Nasun mahdollisen vaipattomuuden ja yllätyksekseni hänkin totesi nasukan usein olevan samalla aamuvaipalla koko päivän. Ne hädät kun tulevat kuulemma pääasiassa pottaan. Voi riemua! Vaipattomuus - here we come!
Nykyään iltaisin ipanalla ei juuri vaippaa ole. Koko hommasta on tullut jo yhteinen leikki, jossa Nasu kiskoo potan jälkeen pöksyt suoraan päällensä ja minä taputan pikkuista pyllyä hämmästyneenä: "Nasu, missä vaippa on?" Vastaus tulee ylpeän innostuneena: "Ei ooooo, khihihi!" Niin, särmempi äiti olisi hommannut jo niitä pikkuhousuja.
Hmmm... mitähän sitten?
Joo, voisin vaikka maalata.
Minkähän värin valitsisi?
Hei, ei luovaa taiteilijaa saa häiritä!
Nasun omatoimisuus sen kun kiihtyy ja laajenee. Nykyään ei sitten parane availla tai sulkea asunnon ovia, saati valoja. Ehei, ne on pikku puuhapeten omaisuutta nykyään. Samoin pyykkikoneen ja rumpukuivurin tyhjentäminen, puhtaiden pyykkien kaappeihin vieminen, roskien roskiin laittaminen, Rikin ruokinta ja lukematon määrä kodin muita pikkuaskareita.
Sitten sammutan nämä valot - NOIN!
Mitäs sanotte? Melko taitavaa, vaikka itse sanonkin.
Ai että! En malta odottaa kun Nasu oppii kokkaamaan.ja leipomaan. Siinä saa laiska äiti herkkuja maisteltavaksi, toivon niin. Ja meikäläinen se ei ole mikään turhan nirso, lupaan innolla maistella kaikia tuotoksia. Varsinkin kun tämän tahdin jatkuessa kokki siivonnee itse keittiönkin.
8 kommenttia:
Ihana Nasu <3 ja niin iso jo!
ja ihanaa, että tämä blogi on vielä olemassa! Yritin eilen tulla lukemaan ja eteeni ilmestyi vain sivu jossa luki, että blogia ei löydy (tms.) *sydämentykytyksiä* :) teidän kuulumisia on niin ihana lukea!
Anna
Anna: Whaaaat?! Täällä me ollaan oltu koko ajan, mitä ihmettä tämä Blogger oikein sekoilee (taas)? Ihme hommaa... Nasu on muuten oikeasti ottanut ihan hirmuisen kasvuspurtin, pitääkin kirjoitella asiasta tarkemmin. Ja ihana että matkassamme edelleen viihdyt! <3
Voi ihanaa puuhanaista! :D Meilläkin Typy jo kovasti haluaa auttaa kodin hommissa. Kaikkeen ei taidot vielä riitä, mutta pikkuroskia poimitaan innolla lattialta ja viedään itse roskiin, tiskikoneesta haarukat ja lusikat ojennellaan hienosti laatikkoon laitettavaksi, ja vauvalle annetaan puhdas vaippa siinä missä itsellekin. Varsin suloista! <3
(Mikä ei tosin tarkoita sitä, etteikö joskus ottaisi päähän, kun tyttö turhan innokkaasti esim. tyhjentää likaisia astioita tiskikoneesta, vetelisi märkiä pyykkejä narulta alas, kaataisin kissan raksukippoa pitkin keittiön lattiaa kun halusi vain auttaa nostamalla sen takaisin kaappiin. Rassukka kun halu on kovempi kuin motoriikka vielä.)
Asiasta omaan tai siis Typyn napaan. En näköjään saa aikaiseksi laittaa sulle s-postia, mutta lyhyesti voin mainostaa, että etsiskelen Typyn vaatekaappiin nyt kaikkea kivaa missä olisi keltaista tai oranssia, sekä varsinkin bodeja joissa olisi montaa väriä (nyt on eksynyt omaan makuuni liian yksivärisiä 80cm varasto täyteen ja alkaa tylsyys iskeä). Notta jos Nasun vanhoista sellaisia löytyy koossa 80, niin paas vaikka FB:ssä viestiä. :)
Heippa Heli ja Nasu pitkästä aikaa! Lueskelen edelleen, vaikka kommentoin harvemmin. Ovelasti silmä huomaa itselle ajankohtaisia asioita, nimittäin ihana pieni pöytäryhmä Nasulla! Mäkin tajusin vasta juuri hankkia Ronille sellaisen ja pitää taas ihmetellä kun ei aikaisemmim ole tajunnut... Iso poika otti heti omakseen. Samaten autotallissa on viimeistä tuunausta vaille valmiina sänky, joka olis tarkoitus ottaa viikomloppuna käyttöön, hui! Nasusta on tullut ihan hetkessä järisyttävän omatoiminen iso likka. Ihan mahtavat touhut teillä, edelleen :)
Äni: Mieti mitä kaikkea nämä meidän kotiapulaiset vielä saavatkaan aikaiseksi! Eläköön lapsivoima, innostunut sellainen ;) Täytyiskin tsekata nuo nasukan vaatevarannot, varsinkin nyt kun se on spurtannut oikein olan takaa...
Elisa. Heihei Elisa! Pitkästä aikaa, ihana kuulla susta! Vai on Murkulallakin oma setti, niin sitä olla pitää. Sikariportaalle arvoisensa puitteet, vai mitä? Me tosiaan hommattiin noi Nasulle synttärilahjaksi ja on itse asiassa pitänyt tarkemmin niitä täällä esitelläkin, muttta kun ei olla saatu aikaiseksi kunnostaa niiden pintoja vielä. Nuo kun ovat ehtaa vanhaa jostain 60-70-luvulta. Ja hyvin rokkaa edelleen :) Me ei vieläkään olla saatu aikaiseksi tuota sänkyä, niin se ipana uinuu vielä pinnasängyssä. Mutta kellarissa odottaa sekin, koskahan ehtis/jaksais/viitsis...?
No nin, täällähän se vastaus vaippa-asiaan onkin :) Ja älä huoli, meillähän ei olis lainkaan kalsareita, ellei ois aikoinaan ostettu Vilppumiehelle isoa pinkkaa, jotka oli heti liian pieniä (amatööriäiti katsos ei tiedä lapsensa pympyn kokoa). Ne on nyt sitten pienemmälle poikaselle passelit, wuhuu amatööriäidille joka alkaa oppia joskus jostain menneistä erheistä!
vilppumaan erika: Juu, näinhän se meillä nyt menee. Mä nojaan äitiydessäni kans vahvasti siihen, et tekemällä oppii ja kyllä se sitten tästä ;)
Lähetä kommentti