Joulutohinoita

Heippa kaikki! Iski tähän väliin pienen radiohiljaisuuden, jonka syistä sitten myöhemmin. Nimittäin nyt täytyy tietenkin kertoa Nasun elämän kolmannesta joulusta, joka oli ihka ensimmäisine joulupukkeineen, tonttuneineen, isomummeineen, pulkkamäkineen, joulusaunoineen, serkkuloineen, lahjakasoineen ja ravintolareissuineen niin ikimuistoinen, että nassikka oli välillä vallan hoo moilasena. Ja se on tuolta elosalamalta paljon se.

Aloitetaanpa siis joulua edeltävistä päivistä. Kuten monilla, myös meillä niihin kuului kodin ja kuusen koristelua, kynttilöitä ja leipomista. Koska suunnitelmissa oli viettää jouluateriat sukulaisten luona, ei meidän taloudessamme joululaatikoita, kinkkua tai rosollia kokattu. Sen sijaan panostimme nasukan kanssa joulun makoisampaan puoleen.

Myös Riki sai perinteikkään joulupukunsa hetkeksi ylleen.

Ota nyt pian se kuva, mä en kauan tätä naurettavaa asua katsele.

Ja se oli siinä, nyt tupsuhatulle kyytiä!

Teimme siis muun muassa joulutorttuja (kuten jo kerrottukin) ja pipareita. Nasu oli mummin kanssa jo ehtinyt yhden satsin pipareita leipomaan, mutta tämä oli meidän ensimmäinen kertamme. Ja niinhän tuo ipana pisti leipoen, että meikäläinen sai korkeintaan kääntää taikinamönttiä välillä ympäri, lykätä peltiä uuniin ja ulos sekä syödä taikinaa.

Ihan itte tämän taikinan kaulitsin ja nyt sitten muotteja painelemaan. 

 Ta-daa! Meitsihän tehtailee näitä suorastaan liukuhihnalta.

Jouluaattoa vietimme sekä serkkulassa että mummilassa. Serkkulaan odotettiin huhujen perusteella joulupukkia vieraisille ja mummilaan puolestaan rakasta isomummia. Joulupukin vierailua nasukka ei ennalta juuri osannut jännittää, mutta partasuun kohtaaminen livenä vetikin sitten hetkeksi ipanan vakavaksi. Pitkästä aikaa tunsin kuinka pikkuinen takertui minuun kuin makiapina.

 

 Hieman on ehkä arveluttavan näköinen partasuu...

 Hiivin tähän pukin tuntumaan, mutta pysyttelen silti fiksuna tyttönä mummin turvallisessa sylissä.

Mummi hei, ihan täysin en lähtis siihen partaheppuun luottamaan. 

Eihän sen naamakaan näy kunnolla.

Rohkeasti ipana silti uskalsi noutaa omat lahjansa, lopussa jo kaikkien muidenkin. Asiaa ehkä helpotti se, että lahjat jakoi pukin apurina touhunnut tonttutyttö, joka selvästikin asettui ipanan asteikolla huomattavasti vähemmän pelottavaksi otukseksi mitä joulupukki. Perinteistä kuvaa Nasusta joulupukin sylissä ei vielä tänä vuonna saatu, ehkäpä ensi vuonna jo.

 

 Pukin syliin en kyllä mene.

 

Ja vaikka joulupukki olikin melko arveluttavan näköinen tapaus kaapuineen, kävelykeppeineen ja runsaine partoineen, hyvästeltiin pukki silti haikein silmin ja kädenvilkutuksin. Vielä ikkunasta pukin poistumista katsellessamme Nasu heilutteli haikeana "hei hei pukki, hei hei parta!" 

 

Lahjakasan koosta voi päätellä ainakin sen, että nassikka on tonttujen mielestä ollut hyvinkin kiltti tänä vuonna. Paketeista kuoriutui niin vaatteita (kröhöm), kirjoja, leluja kuin piirustusvälineitäkin. Juuri sopivassa suhteessa eikä onneksi (luoja paratkoon) mitään liiallista muovisälää.

 

Tässä avataan mutsin kanssa yhtä pehmeää pakettia.

Jokaista lahjaa piti heti myös testata. 

Jumanskekka, mikä kirja!

Hirmuinen määrä elukoita ja öttiäisiä, kattokaa ny!

Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät teistä kuvista huomaavat, miehellä ja minulla oli "ugly christmas sweater" -teemapuserot. Eli kotoisasti todeten rumat jouluneuleet. Tästä trendistähän olen aiemminkin jutustellut mm. rumien joulupöksyjeni yhteydessä. Meillä nämä rumat, mutta niin iloiset ja hyvän mielen tuovat jouluasut kun ovat sellainen uudehko lämminhenkinen perinne. Tosin esikuviemme tasolle tuskin pääsemme, tsekatkaapa vaikka nämä.

Meillä Kätkössäkin myytiin pieni setti rumia jouluneuleita, sillä hommasimme niitä lähinnä koemielessä. No, ensi vuonna pitänee hommata sitten enemmän, sillä kaupaksihan nuo ihanuudet menivät. Viimeisen myin itse asiassa jouluaattona päältäni. Tosin jouluneuleethan ovat oikeastikin kuuminta hottia tyylitietoisten piireissä, ensi vuonna kuulemma Stella McCartneykin marssittaa oman versionsa tästä klassisesta asusteesta maailman catwalkeille. Jäämme innolla odottamaan miten Stella lumiukot, porot ja tontut paitoihinsa sommittelee.

Tarkoituksemme oli ottaa perhepotretti meistä kolmesta jouluasuissamme, tonttulakit tanassa, mutta se sitten unohtui kaiken touhun ja tohinan keskellä. Niinpä meikäläisen kirkkaanpunaista lumiukko-ihanuutta ja miehen lähes pelottavaa joululiiviä voi kurkkia ainoastaan sen, mitä näistä kuvista pilkottaa.

Hoitotäti-Ritvan paketista löytyi ihanan haliteltava mollamaija.

 

Mummilassa meitä odotti sitten herkkupöytien ohella rakas isomummi, josta selvästi tuli joulupukkiakin tärkeämpi hahmo. Isomummin seurassa vietettiin niin jouluaatto kuin joulupäiväkin, mutta siitä pitänee kirjoittaa ihan oma postauksensa. Sen verran rakas, tärkeä ja kallis ihminen isomummi Nasulle on. Ihan niin kuin meille muillekin.

Mutta sellainen joulu meillä. Minä sain toivomiani lahjoja sekä muutaman ihanan yllätyksen, mies kuulemma samoin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin kiireetön aika perheen kesken, pienet rakkauden teot, katseet ja tunnelma. Lasten onni, aikuisten läsnäolo. Kaikki se, millä elämässä oikeasti on merkitystä. Ja mikä ei arjenkaan hälinässä minulta enää kovin usein pääse unohtumaan.