Ja katsokaa! Niin se elämä vain on hassua, juuri kun ehdin kirjoittamaan toiveitani ensi vuodelle niin johan toteutui jo yksi niistä. Nimittäin aikaa itselle ja omille harrastuksille. Mutta mikä parasta, samassa kaupassa sain vielä mahdollisuuden tutustua uusiin, samanhenkisiin ihaniin ihmisiinkin. Nyt on nainen yhtä suurta hymyä!
Kävi niin, että sain uudelta ystävältäni eilen kutsun tapaamiseen, johon sisältyi käsitöitä, hyvää seuraa, vertaistukea ja rauhallista oloilua. Juuri sellaista puuhaa johon olin haaveillut pääsevänikin. Täytyy tunnustaa, että oikeasti hieman jännitti mennä tällaiseen kokoontumiseen, jossa en oikeastaan tuntenut ennalta kuin kutsun esittäneen (ihanan!) ihmisen. Varsinkin kun eivät ne käsityötkään nyt niin vahva puoli meikäläisessä ole.
Ei sillä, haluaisin osata tehdä käsitöitä, mutta into ei aina kompensoi taitoa. Muistanette esimerkiksi sen meikäläisen surkuhupaisan aplikointiyritelmän? No niin, usein nämä käsityö-hommelit päätyvät siis juuri noin. Hammasta purren rumaan loppuun saakka. Mutta on niitä onnistumisiakin toki tullut, kuten vaikkapa tämä villatakki. Mistä innostuneena työn alla on nyt sama takki oranssina.
Eihän se tietenkään putkeen ole mennyt, tämäkään neulos. Miten ihmeessä ihminen, joka on jo kerran tehnyt kyseisen villatakin onnistuneesti loppuun saakka, voikaan tunaroida seuraavan kohdalla niin, että tekee kumpaankin etukappaleeseen kaula-aukkokavennukset vääriin päihin? No, kerron teille että kyllä vaan voi. Minä ainakin voin.
Tosin on niitä onnistumisiakin tullut, kerrottakoon sekin nyt rehellisyyden nimissä. Aikoinani (lue: alle kaksikymppisenä) olen nimittäin taiteillut tällaisen tekeleen. Ja huomatkaa, että jokainen noista kuvioista on itse ruutupaperille suunniteltu. Ja ei, nuo eivät ole hanhia vaan joutsenia. Mies tätä villistä yhä kiltisti pitää, tosin vain paukkupakkasilla.
Siinä on kyllä luovuus leiskunut.
Seuraavaksi, heti kun saan tuon neuletakin vaan selätettyä, aion neuloa jotakin itselleni. Paita malleineen on jo tiedossa, nyt vain odotellaan amatöörineulojalle ohjeita. Jeejee, en malta odottaa. Ja kuviakin lupaan laittaa, heti kun olen kädet kosteina jotain valmista aikaan saanut.
Jotta eipä mulla tänään muuta. Oli niin kiva ilta etten voi lopettaa virnuilemista. Varsinkin kun levottomassa mielessäni kuplii jo jos jonkinmoista ideaa siitä, mitä kaikkea mä vielä voinkaan neuloa...
8 kommenttia:
Hoi-hoi, onpa näyttävä neulepaita! Eikös muotikuvissa ole viime aikoina nähty melkein vastaavia kuvioneuleita!
Itse asiassa innostuin kommentoimaan, en neuleen takia, vaan kehumaan Kätköä. Se on ollut Tampereen-loman to-do-listalla, ja eilen kävelimme miehen kanssa Aaltosenkadulle. Oli hauskaa kiertää liike ja vuorotellen hihkua, miten tätä ja tätä hienouksia mustaa lapsuudesta! (No mies hihkui enemmän, ei meillä ole ku 3 vuotta ikäeroa, mutta ehkä sen koti on ollut jo silloin "retrompi") :) Aaltosenkadusta on tullut aika ihana, siellähän on kaikenlaista luomuruokakaupasta kotimaiseen designiin.
mustaa = muistaa...
Muahaaa :) Hei miten niille etana-potkareille lopulta kävi, muuttuiko se etana pesussa vaaleansiniseksi?
-Shiva-
Vau, mikä taidonnäyte!
Ei mulla muuta tähän hätään, kuin että sydänsydänsydän <3
villahuivi: He-hei villahuivi! Ihana kuulla susta heti uuden vuoden alkajaisiksi. Ja mitä ihania kehuja täällä odottikaan, oikein sydämessä läikähti kun kommenttiasi luin - KIITOS! Nyt harmittaa vaan se, etten tiennyt sun sielläolevan, mä kun olin samaan aikaan aivan lähistölää... olisin tullut moikkaan sua :) Mut voi kuinka kiva kuulla että tykkäsitte Kätköstä, meidän kakkoslapsestamme :)
-Shiva-: No helekkari, sehän otti ja värjäytyikin vielä perkele! Jos me ikinä saadaan lisää lapsia, puen sen seuraavan niihin ja pidän ihan kiukulla. Nih! Oli ne meinaan sellaisen tuskakiukun takan mokomat...
Vadelmia: No eikös! Ei tarvitse enää ikinä ylittää itseään, se oli nimittäin tässä.
vilppumaan erika: Aaaawww. Takas!
Voi kun sä olet ihana bloggaaja, muistat vaikka niin harvoin kommentoin. <3
Olispa ollut hauska tavata livenä! Mutta sentään tapasin Kätkön, kyllä teidän kakkoslapsi on sievä. :)
Täytyy pyöriä siellä päin kun taas pyörin Tampereella päin. Väinölänkadulle kanssa vetää kiehtova liike... Meidän "nasu" syntyy ens kuussa, sille on jo hamstrattu kirppareilta ihan liikaa aah-niin-ihanan-söpöjä pieniä vaatteita :D
villahuivi: No kyl mar mää ny sut muistan! :)Ja hei, miten ihania uutisia sulla onkaan!!! <3 ONNEA! Kuulostaa siltä, että sulla sit tosiaan olis ahkeraankin asiaa tuonne pikkuisten kauppaan ;)
Lähetä kommentti