Naiset naistenpäivänä

Hyvää naistenpäivää rakkaat! Kovin on hiljaiseloa ollut täällä suunnalla jo jonkin aikaa, pahoitteluni siitä. Taidan olla tällä hetkellä jossain huonon onnen tiivistymässä; juuri kun kuvittelin mykoplasman olevan selätetty, sairastuin uudelleen. Sitten hajosi läppärini, käyttötukemme laskujen mukaan kyseessä on vuoden sisään neljäs kerta kun työkoneestani hajoaa kovalevy. Ja koska koneet ovat vaihtuneet välillä, on pakko alkaa epäillä jonkin sortin kuningas Midaksen kosketusta. Ehkäpä minullakin on  siis oma supervoimani: tietokoneiden hajottaminen. Nyt vaan kun joku kertoisi kuinka sen saa pois päältä.

Nyt sitten (jälleen) naputtelen tilapäiskonettani ja suoraan sanottuna en ole laisinkaan sinut tämän tilapäisvempeleen kanssa. Näppäimistö tuntuu hassulta, hiiri ei tottele ja koneesta puuttuvat kaikki meikäläiselle olennaiset ohjelmat, shortcutit ja teemat. Ärsytyksen tasoni huomioidessani oli pakko myöntää, että niin ne vaan muodostavat jo pelottavan osan sujuvaa arkeani nämä penteleen koneet. Sen tajuaa, kun joku niistä hajoaa.

Yksi syy hiljaisuuteen oli myös pienen Eerikan tarina, josta aiemmin mieli raskaana jo kirjoitin. Koska viime kerran jälkeen päätin itseäni suojellakseni vetäytyä tietopimentoon asian suhteen, tuntui viime päivinä lähes mahdottomalta avata tietokonetta. Facebook, sanomalehdet, foorumit, blogit ja kaiken maailman mainosbanneriktin olivat täynnä tuota iljettävän karmeaa tragediaa. Ja minä, minä en siitä enää lukea halunnut.

Stop. Nyt en siis hairahdu asiasta enempää tilittämään, vaan siirryn turvallisemmille vesille eli rakkaan nasukan puuhiin. Viime aikoina Nasu on osoittanut lähes liikuttavaa järjestely- ja siivousvimmaa. Mistä ihmeestä se on moista päähänsä saanut?

Ihmeen korkealla nämä meidän keittiötasot on asennettu, ei meitsi yletä. Todella epäkäytettäviä.

No niin,  perillä ollaan. Seuraavaksi siivotaan siis tämän talon keittolevyt.

Takana olevia joutuu hieman kurottelemaan.

Mutta nämä etualan pystyn jynssäämään koko elopainollani. Puhdasta eikös?

Tässä kohdin olisi tietenkin kasvatuskykyjäni ja auktoriteettiäni ylistävää todeta minun itse käskeneen Nasua siivoamaan nuo liedet, mutta ehei. Ipana ryhtyi hommiin aivan itse, minä lähinnä kipitin tilanteesta haltioituneena kamerani luokse. On se vaan aika epeli tuo meidän Nasu.

Kotoa löytyy myös nykyään todella liikuttavia asetelmia ja järjestyksiä, selvästi sellaisia pieniä aarrekasoja, joita nassikka on suurella rakkaudella järjestänyt. Mitä muuta voisi ajatella vaikkapa näistä seuraavista löydöksistä.

Siellä ne olivat jämptissä rivissä sohvan selkänojalla odottamassa.

Ikkunalaudalta löytyi liikuttavan tarkasti koostettu rakettirivistö.

Nyt voisi tietenkin lopettaa tähän ja jättää teille illuusion pelkästä siistijä-Nasusta. Sehän nyt kuitenkin on vain puoli totuutta. Siivoamisen ohella on tietenkin myös tutkittava paikkoja, herkeämättä. Minä (hölmö) jotenkin kuvittelin, että nuorempana nassikkana miljoonaan kertaan ratsatut kaapistot eivät jaksaisi enää Nasua kiinnostaa, vaan mitä vielä! Nehän ovat osoittautuneet oikeiksi kultakaivoksiksi, niitä se ipana penkoo ikään kuin ei olisi moisia koskaan nähnytkään. 

Erityishuomion saa edelleen Nasun oma vaatekaappi, jossa vallitsee lähes päivittäin tämän kaltainen tilanne. Kyllä, otimme ne Ikean kaappilukot uudelleen käyttöön. Rajansa se on silläkin monestiko kaltaiseni vanha kehäraakki jaksaa noita vaatteita tuosta kyykkiä.

Vielä äsken ne olivat nätisti pinoissaan.