Rinsessa

Istuskelin eilen tyytyväisenä sohvanperukoilla, läppäri sylissäni ja riittävän suuri kahvimuki käsissäni. Nautiskelin leppoisasta lomapäivästä, nassikka kuului puuhailevan huoneessaan jotain. Aurinko paistoi laiskasti jalkapohjiin ja oli oikein sellainen kiireetön, rauhaisa ja rento olo.

Raukeuden verhon lävitse kuulin pikkuisten jalkojen tepsuttavan kohti olkkaria ja ehdin laiskanpulskeasti arvuuttaa josko Nasulla olisi jo nälkä, kun ipana ilmestyi eteeni. Kävimme seuraavan keskustelun:

- Minä olen äiti nyt valmis lähtemään. Mä meikkasin jo.

- No niinpä näkyy. Pistitkö luomiväriäkin?

- Jooo-o. Pistin, pistin (sulkee silmänsä ylpeänä ja tihrustaa minua suljettujen luomiensa välistä).

- Jasso. Entä huulipunaa?

- Juu-juu, huulipunaa kanssa. Laitoin huulipunaakin (muikistelee huolella tussattua suutaan).

- No äiti ei ole kyllä vielä meikannut, vielä ei voida lähteä.

- Minä meikkaan äidinkin.

Ei meinaan ollut helppoa meikata omaa mahaansa. Kokeilkaa vaikka jos ette usko.

Silmät ne vasta vaikeat olikin kun piti silmät kiinni osua luomeen, mut harjoittelu tekee mestarin.

Meikkaaminen on kivaa!

On se vaan jännä juttu tuo meikkivimma. Tunnustan kyllä meikkailevani itse säännöllisesti ja tiedän ipanan saaneen runsaasti vaikutteita siinä vieressäni touhua tarkkaillessaan, mutta että tuo meikkailu ja kaunistautuminen on nyt niin hit ja pop. Sillä ei tämä hienohelmailu toki meikkailuun lopu, ehei. Pitää olla pinkkiä ja hörhelöä, timantteja ja kimalletta. Koko hela hoito ja niin överisti kun sen vain saa.

Tästä ne siis aina puhuivat, ne minua viisaammat ja kokeneemmat. Prinsessavaihe is here to stay.

 

Ja mutsi hei, näitä ei sitten pestä!