Nasulla on meneillään mieletön prinsessa-vaihe. Tai ainakin meikäläisen, mitään kokemattoman ensikertalaisäidin näkövinkkelistä katsottuna vimma tuntuu mielettömältä. En tiedä mistä vimma alkoi, se tuntuu iskeneen kuin ripuli Egyptin turistiin, mutta täällä se nyt on ja seuraukset kaikuvat päivittäin.
Kuten kerroinkin, meikkailu on Nasun ehdotonta lempipuuhaa. Jokin aika sitten vaklasin sitä salaa ja katselin kuinka se röhnötti syvällä lempituolissaan silmät kiinni ja autuaana veteli silmäluomiaan eri värisillä tusseilla. Tyyppi oli hartaamman näköinen kuin perustason kirkkokansa. Mene siinä nyt sitten ankarasti kieltämään, kun se auktoriteettityyppi itse hihittää tyrskien kämmeneensä nurkan takana. Näinkö huono olen pitämään jöötä?
No, prinsessaelämään kuuluva kynsien lakkailu onkin sitten jo hivenen sottaisampi harrastus. Ajattelin naivistiseen tyyliini että jos me yhdessä (lue: minä) lakkaisimme nasukan kynnet, riittäisi se tälle rinsessalle pitkäksi aikaa. Hei, riittäisi se meinaan minullekin! En edes muista koska viimeksi olen ollut jonkun luona kynsiäni laitattamassa. Mutta asiaan, Nasun tapauksessahan se laukaisi bileet kuin dynamiittipötkylä ilotulitelaatikossa.
Mutsi hei, mä en usko et nää on vielä valmiit.
Puuttuu kimalteet.
Uuuh, noi on ihanat mutsi noi sunkin kynnet!
Olin nähkääs jokin aika sitten kesäterasseilla. Aikuisessa seurassa, pitkälle aamuyöhön saakka. Asiasta oli miehelle infottu jo hyvissä ajoin ja aamuvapaat tilattu. Kävikin vaan niin, että tuo koko kesän töitä painanut ukko-raiska oli itse niin armottoman väsynyt klo 10 aamulla (jolloin herätys koitti), että erinäisten leikkikiemuroiden seurauksena löysin sen kuorsaamasta nassikan sängynpohjalta, pehmoleluarmeijan keskeltä. Ja Nasun itsensä keittiöstä joka sormi huolella kämmeneen saakka lakattuna. Enkä viitsi edes puhua siitä keittiönpöydästä.
Ei kelpaa. Pistä kimalletta toiseenkin käteen.
Ai että, nyt kimaltaa! Prinsessa on hetken tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti